Olisin eilen kirjoittanut tänne tekstiä, ellen olisi törmännyt ikäviin teknisiin ongelmiin. Lukuisista erilaisista ongelmista viisastuneena eilinen teksti on kuitenkin sentään tallessa, eli tällaista olisin kertonut teille 4.5.2006 iltapäivällä:
--------------------------------------------------------------------------------------------
Nyt saisi jo tulla
Fanfaareja! Rummutusta! Ilonkiljahduksia! Rytmikästä tanssia! Karnevaalimeininkiä! Ilmapalloja!
Laskettu aika on tänään, eli raskautta on kestänyt 40 viikkoa ja rääpäle on nyt 38 viikon ikäinen. Tai siis olisi, jos näitä viikkoja ja päiviä nyt voisi muka niin tarkkaan laskea. Mutta päivämäärät ovat merkittäviä symboleja minulle siitäkin huolimatta, että ne on usein vedetty enemmän tai vähemmän hatusta.
Tänään oli myös se mikrotalousteorian toinen ja viimeinen välikoe. Aika loppui taas kesken, mutta muuten meni ihan hyvin. Siis meni läpi, eikä edes jäänyt turhautunut olo. Nyt minulla ei ole enää suunniteltua ohjelmaa tai sen kummempia tavoitteita ennen vuoden 2007 helmikuun puoltaväliä, jolloin olen tämänhetkisten suunnitelmien mukaan palaamassa vanhempain-, kesä- ja talvilomaltani takaisin töihin. Nyt voin heittää aivot narikkaan ja ryhtyä vauvailemaan.
Niin että antaa tulla vain. Lapsi! Sinua odotetaan. Tai no jos maltat vielä muutaman tunnin, sillä äiti ja isi ovat kohta menossa leffaan. Mutta heti sen jälkeen voisi alkaa supistella. Kyllä tänään onkin supistellut jo muutamaan otteeseen, ihan kuin vauvakin tietäisi hetken tulleen. Ei kyllä ole vieläkään kipeitä supistuksia, vähän vain sellaista kiristystä ripeämmän kävelyn yhteydessä.
Luontokin on huomioinut merkkipäivän, onhan lämpötila ollut kesäisen korkea ja aurinko helottanut keskeytyksettä. Erikilläkin oli tänään tentti (ruotsia!), ja miekkonen tuli aikaisin kotiin lounastamaan. Vietimmekin kevään ensimmäisen parvekelounastunnin: tuntui aivan kesälomalta istua lämpimässä ilmanvireessä ja syödä makaronilaatikkoa kauniisti katetun parvekepöydän ääressä. Lounastunnin kruunasi iso kulhollinen vaniljajäätelöä ja mansikkahilloa. Tätä on loma!
Tekisi mieli jatkaa merkkipäivän juhlistamista vielä illalla, kun nuo terassitkin ovat jo ryhtyneet aukeamaan. Innostuisikohan joku kaveri istumaan viilenevässä illassa elokuvamme päätyttyä? No, ainakin voimme mennä kahdestaan. Vähän jo tekeekin mieli ginger alea, erästä parhaista alkoholittomista kesäjuomista.
---------------------------------------------------------------------------------------------
Ja sitten takaisin nykyhetkeen eli perjantaihin 5.5. Kerrottakoon vain, että leffan jälkeen menimme kuin menimmekin korkkaamaan terassikauden. Erityiset kiitokset Eatzin henkilökunnalle, joka tarjoili meille ruokaa terassille. Ruokailu terassilla kun ei ole kyseisen ravintolan käytäntöä vielä tässä vaiheessa kevättä, ja tilauksen tekeminen sujuikin hieman monimutkaisemmin. Tästä huolimatta tilaus otettiin vastaan ja lautaset kannettiin pöytään sujuvasti ja iloisesti. Katsoivatkohan tarjoilijat, että jos viimeisillään raskaana oleva nainen pyytäää ruokaa, ei parane sanoa ei...
--------------------------------------------------------------------------------------------
Nyt saisi jo tulla
Fanfaareja! Rummutusta! Ilonkiljahduksia! Rytmikästä tanssia! Karnevaalimeininkiä! Ilmapalloja!
Laskettu aika on tänään, eli raskautta on kestänyt 40 viikkoa ja rääpäle on nyt 38 viikon ikäinen. Tai siis olisi, jos näitä viikkoja ja päiviä nyt voisi muka niin tarkkaan laskea. Mutta päivämäärät ovat merkittäviä symboleja minulle siitäkin huolimatta, että ne on usein vedetty enemmän tai vähemmän hatusta.
Tänään oli myös se mikrotalousteorian toinen ja viimeinen välikoe. Aika loppui taas kesken, mutta muuten meni ihan hyvin. Siis meni läpi, eikä edes jäänyt turhautunut olo. Nyt minulla ei ole enää suunniteltua ohjelmaa tai sen kummempia tavoitteita ennen vuoden 2007 helmikuun puoltaväliä, jolloin olen tämänhetkisten suunnitelmien mukaan palaamassa vanhempain-, kesä- ja talvilomaltani takaisin töihin. Nyt voin heittää aivot narikkaan ja ryhtyä vauvailemaan.
Niin että antaa tulla vain. Lapsi! Sinua odotetaan. Tai no jos maltat vielä muutaman tunnin, sillä äiti ja isi ovat kohta menossa leffaan. Mutta heti sen jälkeen voisi alkaa supistella. Kyllä tänään onkin supistellut jo muutamaan otteeseen, ihan kuin vauvakin tietäisi hetken tulleen. Ei kyllä ole vieläkään kipeitä supistuksia, vähän vain sellaista kiristystä ripeämmän kävelyn yhteydessä.
Luontokin on huomioinut merkkipäivän, onhan lämpötila ollut kesäisen korkea ja aurinko helottanut keskeytyksettä. Erikilläkin oli tänään tentti (ruotsia!), ja miekkonen tuli aikaisin kotiin lounastamaan. Vietimmekin kevään ensimmäisen parvekelounastunnin: tuntui aivan kesälomalta istua lämpimässä ilmanvireessä ja syödä makaronilaatikkoa kauniisti katetun parvekepöydän ääressä. Lounastunnin kruunasi iso kulhollinen vaniljajäätelöä ja mansikkahilloa. Tätä on loma!
Tekisi mieli jatkaa merkkipäivän juhlistamista vielä illalla, kun nuo terassitkin ovat jo ryhtyneet aukeamaan. Innostuisikohan joku kaveri istumaan viilenevässä illassa elokuvamme päätyttyä? No, ainakin voimme mennä kahdestaan. Vähän jo tekeekin mieli ginger alea, erästä parhaista alkoholittomista kesäjuomista.
---------------------------------------------------------------------------------------------
Ja sitten takaisin nykyhetkeen eli perjantaihin 5.5. Kerrottakoon vain, että leffan jälkeen menimme kuin menimmekin korkkaamaan terassikauden. Erityiset kiitokset Eatzin henkilökunnalle, joka tarjoili meille ruokaa terassille. Ruokailu terassilla kun ei ole kyseisen ravintolan käytäntöä vielä tässä vaiheessa kevättä, ja tilauksen tekeminen sujuikin hieman monimutkaisemmin. Tästä huolimatta tilaus otettiin vastaan ja lautaset kannettiin pöytään sujuvasti ja iloisesti. Katsoivatkohan tarjoilijat, että jos viimeisillään raskaana oleva nainen pyytäää ruokaa, ei parane sanoa ei...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti