En ole eläissäni katsonut ainuttakaan jaksoa Tanssii tähtien kanssa -sarjasta, enkä ole erityisen kiinnostunut kuhinasta kyseisen kisan ympärillä. Mutta tähän täkyyn minäkin tartun (Hesarin avustuksella): vai niin, läheisen kuoleman jälkeen ei siis ole soveliasta tanssia, vaikka moisella pyörähtelyllä ja ilakoinnilla voisikin olla terapeuttista merkitystä.
Kun on katsokaas se suruaika. Tyhmä minä, jotenkin olin ajatellut, että suruajalla on nimenomaan terapeuttista merkitystä. Mutta ilmeisesti terapeuttisella merkityksellä ei ole merkitystä, vaan, öö, millä se nyt olikaan? Ai niin joo, tapakulttuurilla. Ja tapakulttuurissa tanssi on, jos ei nyt suoraan syntiä, niin ainakin pikkaisen epäilyttävää ja saattaa johtaa syntiin.
Pitäisiköhän opetella tanssimaan? Edes jotain? Rivitansseja?
Kun on katsokaas se suruaika. Tyhmä minä, jotenkin olin ajatellut, että suruajalla on nimenomaan terapeuttista merkitystä. Mutta ilmeisesti terapeuttisella merkityksellä ei ole merkitystä, vaan, öö, millä se nyt olikaan? Ai niin joo, tapakulttuurilla. Ja tapakulttuurissa tanssi on, jos ei nyt suoraan syntiä, niin ainakin pikkaisen epäilyttävää ja saattaa johtaa syntiin.
Pitäisiköhän opetella tanssimaan? Edes jotain? Rivitansseja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti