Minulle on nyt saattanut valjeta, miksi pyöräni oli niin halpa. Vaihtoehtoisesti pyöräilyn jumalat vihaavat minua tai Espoosta ostettu ja Helsinkiin kotiutunut pyöräni on saanut tarpeeksi Vantaasta. Yhtä kaikki, juuri kun olin päässyt mukavaan pyöräilyflow'hun, paukahtivat ketjut asvalttiin ihan siinä Helsingin ja Vantaan rajalla. Nyt se fillaripolo nököttää bussikatokseen sidottuna, kun taas ketjut murjottavat kassin pohjalla.
Ja töistä piti sitten myöhästyä, vaikka olin lähtenyt reippaasti etuajassa. Vaikken ymmärrä pyörän anatomiasta mitään, silkkaa itsepintaisuuttani vääntelin sitä pannahista ketjua kunnes sormet vuosivat verta. Sainhan minä sen kahteenkin otteeseen taas kiinni, mutta mokoma vääntynyt rotjake irtosi aina uudestaan heti poljennon alettua. Lopulta jouduin nöyrtymään ja astumaan bussiin niin ryvettyneenä ja öljyisenä, että kumma kun kuski edes huoli kyytiin. Jos olisin luovuttanut heti, olisin ollut perillä kivasti ajoissa ja kädet puhtaana.
Mutta minä en luovuta, en. Huomenna uudestaan.
Ja töistä piti sitten myöhästyä, vaikka olin lähtenyt reippaasti etuajassa. Vaikken ymmärrä pyörän anatomiasta mitään, silkkaa itsepintaisuuttani vääntelin sitä pannahista ketjua kunnes sormet vuosivat verta. Sainhan minä sen kahteenkin otteeseen taas kiinni, mutta mokoma vääntynyt rotjake irtosi aina uudestaan heti poljennon alettua. Lopulta jouduin nöyrtymään ja astumaan bussiin niin ryvettyneenä ja öljyisenä, että kumma kun kuski edes huoli kyytiin. Jos olisin luovuttanut heti, olisin ollut perillä kivasti ajoissa ja kädet puhtaana.
Mutta minä en luovuta, en. Huomenna uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti