maanantaina, huhtikuuta 13, 2009

Terveisiä pääsiäisliikenteestä

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että hieman hitaammatkin haluavat toisinaan liikkua maanteillä. Ei meidän autokunnallamme koskaan ole niin kiire, että pitäisi verisuonia puhkoa päästään autojonoissa. Tervetuloa siis vain sunnuntaiajelulle, ylipakatut farmarit, peräkärryt ja pakettiautot.

Se kuitenkin vähän käy korpeamaan, etteivät nämä tunnu osaavan päättää ihannenopeuttaan. Kyllä minä kestän sen, että kahdensankympin alueella tekee mieli nytkyttää seitsemääviittä, mutta mikä ihme niiden kaikkien hitailijoiden päässä kilahtaa ohituskaistan alkaessa? Viimeistään siinä satasen merkin kohdalla pahaisinkin kuplavolkkari ja hevoskärry lähtee aina kiitämään sataakolmeakymppiä putket sauhuten oikeaa kaistaa pitkin.

No, ehkä näitäkin sankareita pahempi on kuitenkin se ihmistyyppi, joka tänäänkin lähti ohittamaan autojonoa jyrkässä ylämäessä n. 20 metrin näkyvyydellä. Sillä kaverilla taisi olla luja usko luojaansa, kun ehti kuin ehtikin takaisin omalle kaistalleen ennen nokkakolaria täysin puskasta tulleen rekan kanssa.

Tien päällä on aina kivaa. Paluumatkalla ehdittiinkin jo kehä ykköselle, ennen kuin esikoinen oksensi ja minä pääsin esittelemään kriisinhallintataitojani: jokainen pisara saatiin muumiämpäriin ja penkit säilyivät puhtaana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti