Tänä vuonna kävi niin kuin jokaisena aiempanakin: ei tullut tehtyä taiteiden yönä mitään kultturellia, ei edes mitään ördäystä. Pyhänä tarkoituksena oli suunnata Tavastialle katsomaan Panssarilaiva Potemkinia ja kuuntelemaan Cleaning Womenia, sen verran hieno oli poppoon taannoinen Aelita-projekti, mutta eipä siitä sitten tullut mitään.
Olen nyt viettänyt Erikin kanssa kaksi päivää siivoten kaksiotamme. Myönnetään, onhan edellisestä suursiivouksesta jo aikaa, mutta silti. Ensimmäisenä päivänä käytin kaksi tuntia pelkästään kääntämällä jokaisen lipun ja lapun ja arkistoimalla ne (tärkeiden tavaroiden laatikko vs. roskis) sekä keräämällä sekalaiset vaatekappaleet toinen toistaan yllättävämmistä paikoista.
Sitten ryhdyin imuroimaan ja ulkoistin Erikin roskien ja pullojen viejäksi sekä mattojen tamppaajaksi. Lattioiden pesu onnistui vielä samana päivänä eli keskiviikkona, mutta viiden tunnin kokonaisurakan jälkeen päätin lopettaa. Täyden työpäivän päälle ei jaksa ihan mitä tahansa.
Sitten eilen piti jatkaa pölyjä pyyhkimällä. Kirjahyllystä joka ikinen kippo ja kuppi alas, pölyt pois, ja kupit takaisin hyllyyn jossain uudessa ja innovatiivisessa muodostelmassa. Jäljellä oli keittiön puunaus (se hella) sekä kylpyhuone, jonka muuten niin siisteihin kaakeleihin ilmestyy aina rumia tummentumia suihkun kohdalla. Ja taas meni monta tuntia, eikä jäljelle jäänyt energiaa huoneistosta poistumiseen. Se siitä taiteiden yöstä.
Tilanne kuitenkin korjautui noin kahden maissa perjantaiaamuna, kun heräsimme ikkunan vieressä kuuluvaan serenadiin. Suureksi riemuksemme makuuhuoneemme ikkuna sattuu sijaitsemaan talon tuuletus- ja tupakointiparvekkeen vieressä, joten pysymme valitettavan hyvin perillä öisten happihaukkaajien elämästä. Viime yönä eräskin keski-ikäinen naapurin setä päätti ryhtyä kailottamaan venäläisiä ja saksalaisia juomalauluja siinä ikkunamme vieressä, eikä halunnut lopettaa aivan heti. Minulla ei ole pokkaa mennä valittamaan naapurien metelistä (sehän voisin olla minä itse!), joten luotin korvatulppiin. Ehkä oikea taiteiden yö olisi ollut vielä pahempi.
Olen nyt viettänyt Erikin kanssa kaksi päivää siivoten kaksiotamme. Myönnetään, onhan edellisestä suursiivouksesta jo aikaa, mutta silti. Ensimmäisenä päivänä käytin kaksi tuntia pelkästään kääntämällä jokaisen lipun ja lapun ja arkistoimalla ne (tärkeiden tavaroiden laatikko vs. roskis) sekä keräämällä sekalaiset vaatekappaleet toinen toistaan yllättävämmistä paikoista.
Sitten ryhdyin imuroimaan ja ulkoistin Erikin roskien ja pullojen viejäksi sekä mattojen tamppaajaksi. Lattioiden pesu onnistui vielä samana päivänä eli keskiviikkona, mutta viiden tunnin kokonaisurakan jälkeen päätin lopettaa. Täyden työpäivän päälle ei jaksa ihan mitä tahansa.
Sitten eilen piti jatkaa pölyjä pyyhkimällä. Kirjahyllystä joka ikinen kippo ja kuppi alas, pölyt pois, ja kupit takaisin hyllyyn jossain uudessa ja innovatiivisessa muodostelmassa. Jäljellä oli keittiön puunaus (se hella) sekä kylpyhuone, jonka muuten niin siisteihin kaakeleihin ilmestyy aina rumia tummentumia suihkun kohdalla. Ja taas meni monta tuntia, eikä jäljelle jäänyt energiaa huoneistosta poistumiseen. Se siitä taiteiden yöstä.
Tilanne kuitenkin korjautui noin kahden maissa perjantaiaamuna, kun heräsimme ikkunan vieressä kuuluvaan serenadiin. Suureksi riemuksemme makuuhuoneemme ikkuna sattuu sijaitsemaan talon tuuletus- ja tupakointiparvekkeen vieressä, joten pysymme valitettavan hyvin perillä öisten happihaukkaajien elämästä. Viime yönä eräskin keski-ikäinen naapurin setä päätti ryhtyä kailottamaan venäläisiä ja saksalaisia juomalauluja siinä ikkunamme vieressä, eikä halunnut lopettaa aivan heti. Minulla ei ole pokkaa mennä valittamaan naapurien metelistä (sehän voisin olla minä itse!), joten luotin korvatulppiin. Ehkä oikea taiteiden yö olisi ollut vielä pahempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti