Olen kauhuissani seurannut uutisointia helikopteriturmasta, kuten varmaan moni muukin. Itselläni on kaksi lievää fobiaa: korkeiden paikkojen ja pimeiden, syvien merien kammo. Ajatus mereen syöksyvästä helikopterista ei siis juurikaan lämmitä mieltä. Yhden teorian mukaan kopteri tosin lähti pudotessaan pyörimään niin vinhaa vauhtia, että ihmiset menehtyivät nopeasti ja kivuttomasti. Se olisikin armeliasta.
On aika vaikea puhua tuollaisista asioista, vieläpä näin puolijulkisesti. Eihän minulla ole mitään henkilökohtaista kosketuspintaa tapahtuneeseen eikä uhreihin. Tarvitseeko minun ryhtyä median ohella revittelemään henkilökohtaisesta tragediasta, mässäilemään omilla fobioillani? Päätin kuitenkin olla sensuroimatta itseäni, eihän bloggauksesta tulisi muuten mitään.
Siispä minä, täysin ulkopuolinen, kehtaan sanoa: ajatus ahdistaa minua.
Ulkopuolisuus tulee esiin mainiosti siinä vaiheessa, kun siirrytään aiheesta toiseen. Olen näinä hetkinä lähdössä mökkeilemään kaveriporukalla, ja voin taata unohtavani koko kopteriturman ilon noustessa kattoon. Edessä on mitä luultavimmin kesän viimeinen uintireissu (syyskuista Kuubaa ei lasketa, eihän se ole kesä vaan Ulkomaanmatka), onpas oikeastaan haikeaa. Vaikka noita kesiä onkin tähän mennessä tullut joka vuosi.
Huomenna lauantaina on Erikin syntymäpäivä, miekkonen täyttää 28 vuotta. Tänä vuonna lahjan osto oli yllättävän helppoa, yleensä se on aika kinkkistä. Aviopuolisot nyt tietenkin yleensä tietävät toistensa lahjatarpeet, mutta tyylilajin valinta onkin sitten vaikeampaa. Vaimoltaanhan kuuluisi saada lahjaksi jotain henkilökohtaisempaa, jotain koskettavaa ja mieleenpainuvaa. Mutta kuinka monta henkilökohtaista ja mieleenpainuvaa lahjaa voi antaa, ennen kuin koti täyttyy hupsusta Tiimari-rihkamasta?
Makujen yhtenevyys nousee myös ongelmaksi. Voinko ostaa miehelleni lahjaksi meitä molempia kiinnostavan kirjan? Silloinhan ostaisin lahjan osittain itsellenikin. Voisin tietenkin yrittää ottaa selvää, minkä metalli-cd:n Erik haluaisi juuri nyt, mutta se olisi aikamoisen työn takana. Lisäksi se olisi jotenkin teollisen tuntuista: ostaa nyt jotain niin pomminvarmaa kuin levy, jota toinen on harkinnut itse ostavansa. Se on fuskausta: eihän lahjatoiveita saa luntata kuin ainoastaan häissä. Pitäisi itse pystyä keksimään hyvä lahja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti