Viikonloppu meni kuin menikin sitten kokonaisuudessaan maalatessa, ja siinä tuoksinassa unohtuivat niin ruokailut kuin nukkumisetkin. Tänään töissä meni sitten kahvin voimalla, mutta yllättävän hyvin menikin. Vuorokausirytmi nyt on vain jokseenkin sekaisin.
Yritänkin perustella itselleni, miksi jättäisin tänään espanjan kurssin väliin. Tänään opiskeltaisiin kuitenkin ensimmäistä kertaa verbien taivutusta, ja olisi varmaan hyvä olla tunnilla. Tuollainen tiukka kahden ja puolen tunnin rutistus on kuitenkin sellainen pala, ettei ilman hyvää syytä kannattaisi olla poissa.
Mutta onko maalaaminen hyvä syy? Triptyykin keskimmäinen taulu osoittautui niin kinkkiseksi, etten saanut edistettyä vasemmanpuolista enää lainkaan sunnuntain aikana. Eikä oikeanpuoleisesta taulusta ole kuin muutamia luonnoksia vihossani.
Olin niin innoissani taustamusiikkini ja maalausteni parissa, ettei viikonlopun uutistulva päässyt ikkunastani sisään: Hesarissa ja iltapäivälehdissä reviteltiin isosti Sörnäisten ampumavälikohtauksella. Kun tuossa vieressä asuu, olisi pitänyt oikeastaan kuulla ne laukaukset. No, luin tapahtuneesta sitten vasta sunnuntaiaamun lehdestä. Onpa meillä päin jännittävää.
Nokiallakin sitten tapahtuu tänään, eivät siis aiheet ihan heti lopu suomalaislehdistöltä. Ollila jättää paikkansa ensi kesänä, ja tilalle nousee matkapuhelinyksikön vetäjä Olli-Pekka Kallasvuo. Eipä tullutkaan Pekka Ala-Pietilästä seuraajaa, vaikka niinkin oli povattu. Nyt lähti taas yksi nokialainen lafkasta ”henkilökohtaisiin syihin” vedoten. Parinkymmenen Nokia-vuoden jälkeen lieneekin jo varaa valita henkilökohtainen elämä.
Ja minun pitää tehdä rankkoja päätöksiä: espanja vai taulu?
Yritänkin perustella itselleni, miksi jättäisin tänään espanjan kurssin väliin. Tänään opiskeltaisiin kuitenkin ensimmäistä kertaa verbien taivutusta, ja olisi varmaan hyvä olla tunnilla. Tuollainen tiukka kahden ja puolen tunnin rutistus on kuitenkin sellainen pala, ettei ilman hyvää syytä kannattaisi olla poissa.
Mutta onko maalaaminen hyvä syy? Triptyykin keskimmäinen taulu osoittautui niin kinkkiseksi, etten saanut edistettyä vasemmanpuolista enää lainkaan sunnuntain aikana. Eikä oikeanpuoleisesta taulusta ole kuin muutamia luonnoksia vihossani.
Olin niin innoissani taustamusiikkini ja maalausteni parissa, ettei viikonlopun uutistulva päässyt ikkunastani sisään: Hesarissa ja iltapäivälehdissä reviteltiin isosti Sörnäisten ampumavälikohtauksella. Kun tuossa vieressä asuu, olisi pitänyt oikeastaan kuulla ne laukaukset. No, luin tapahtuneesta sitten vasta sunnuntaiaamun lehdestä. Onpa meillä päin jännittävää.
Nokiallakin sitten tapahtuu tänään, eivät siis aiheet ihan heti lopu suomalaislehdistöltä. Ollila jättää paikkansa ensi kesänä, ja tilalle nousee matkapuhelinyksikön vetäjä Olli-Pekka Kallasvuo. Eipä tullutkaan Pekka Ala-Pietilästä seuraajaa, vaikka niinkin oli povattu. Nyt lähti taas yksi nokialainen lafkasta ”henkilökohtaisiin syihin” vedoten. Parinkymmenen Nokia-vuoden jälkeen lieneekin jo varaa valita henkilökohtainen elämä.
Ja minun pitää tehdä rankkoja päätöksiä: espanja vai taulu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti