Tosielämän espanjaa

Vanha kunnon Kale saapui lauantaina Suomeen 11 kuukauden vaihto-oppilaskokemuksen jälkeen. Kale vietti ajan Espanjassa opiskellen paikallista rentouskulttuuria ja vältellen auringonpaistetta.

Perjantai-ilta venähti pitkäksi, kun väsättiin kaveriporukalla tervetuliaislakanaa reilaamalla Suomeen palaavalle el Kalelle. Espanjan alkeiskurssin oppikirja tuli hyvään käyttöön, kun kirjan kielioppiosiosta napattiin lakanaan hyödyllisiä lauseita. Pääsimme kirjoittamaan esimerkiksi siitä, kuinka usealla espanjalaisella on kakkosasunko rannikolla, tai kuinka Kale ei tällää itseään kovinkaan paljon. Maaliinsa osui varmasti myös kysymyssanojen kohdalta löytynyt lause ”Milloin päätät opintosi?”.

Lauantaiaamuna mentiin sitten aivan liian aikaisin ja nukkumattomana ei-niin-yllättynyttä miekkosta vastaan Eteläsatamaan, ja tervetuliaisjuhlat jatkuivatkin sitten koko päivän ajan. Pitkähihaiseen paitaan hölmöyksissään pukeutunut lähes-espanjalainen Kale sai pehmeän laskun pohjoismaiseen ilmastoon, kun aurinko helli ja omenapuut olivat kauniin vihreitä. Kisaturisteja tosin pörräsi ikävän paljon, ja raitiovaunu kasin matka Paavalin kirkolta Hietaniemeen kesti kiertotien vuoksi yllättävän kauan.

Kun kasiratikalla oli nähty tarpeeksi paljon Pasilaa ja Eläintarhaa, pääsimme lopulta perille Annan keittiöbileisiin. Paljon kohuttu keittiömaalausprojekti tuli päätökseen, ja uusia värejä oli tarkoitus esitellä kaveripiirille. Keittiön lämpötila pysyttelikin tungoksen ansiosta siinä 30 celsiusasteen tienoilla, joten minä pysyttelin makuuhuoneen (26 astetta) puolella. Siellä ei juurikaan keittiön kaapeista puhuttu, vaikka Anna olisikin kaivannut enemmän palautetta.

Ja kyllä, Kale on leikannut hiuksensa, kuten kuvasta näkyy.