Talviaikaan siirtyminen ja ylipäänsä syksyn eteneminen tuo mukanaan kaikenlaisia hauskoja yllätyksiä. Yksi niistä tapahtui tänään.
Erinäisistä aikataulusyistä tulen vähintään kerran viikossa töistä kotiin hieman myöhemmin ja hieman toiselta suunnalta, joten kävelen tuolloin bussipysäkilleni ihan miellyttävän puiston ja metsikön läpi. Tänään pimeä oli kuitenkin ehtinyt laskeutua ensimmäistä kertaa, ja reitti paljasti ikävät kasvonsa: sitä ei ole lainkaan valaistu.
Haastavaa on jo pelkästään puiden, vesilätäköiden ja jäätiköiden väistely tunnustelemalla, mutta sen lisäksi voitte arvata, miten jännittävää on kävellä illansuussa pilkkopimeässä martinlaaksolaisessa metsässä huutoetäisyyden ulkopuolella asutuksesta.
Käyn töissä Vantaalla, mutta asun Helsingissä, joten en näissä vaaleissa olisi voinutkaan vaikuttaa tähän kunnalliseen epäkohtaan. Niinpä kehotankin Helsinkiä pikapikaa lopettamaan pulinat ja kaappaamaan Vantaan osaksi pääkaupunkiseudun metropolia. Tämän jälkeen lupaan seuraavissa vaaleissa, olivat ne sitten kunnallis-, eduskunta-, europarlamentti- tai vaikka ylioppilaskunnan edustajistovaalit, antaa ääneni puolueesta riippumatta sille ehdokkaalle, joka tuo katuvalot minun työmatkani varrelle.
Tätä odotellessa minulla on kaksi vaihtoehtoa: Voin ryhtyä kulkemaan valaistua kiertotietä, jolloin luultavasti myöhästyn bussistani ja joudun odottamaan ankealla pysäkillä 20 minuuttia seuraavaa. Laiskan ihmisen ratkaisu taas olisi sinnitellä nykyisellä reitillä.
Aivan. Ajattelin ostaa otsalampun ja opetella juoksemaan saamarin lujaa.
Erinäisistä aikataulusyistä tulen vähintään kerran viikossa töistä kotiin hieman myöhemmin ja hieman toiselta suunnalta, joten kävelen tuolloin bussipysäkilleni ihan miellyttävän puiston ja metsikön läpi. Tänään pimeä oli kuitenkin ehtinyt laskeutua ensimmäistä kertaa, ja reitti paljasti ikävät kasvonsa: sitä ei ole lainkaan valaistu.
Haastavaa on jo pelkästään puiden, vesilätäköiden ja jäätiköiden väistely tunnustelemalla, mutta sen lisäksi voitte arvata, miten jännittävää on kävellä illansuussa pilkkopimeässä martinlaaksolaisessa metsässä huutoetäisyyden ulkopuolella asutuksesta.
Käyn töissä Vantaalla, mutta asun Helsingissä, joten en näissä vaaleissa olisi voinutkaan vaikuttaa tähän kunnalliseen epäkohtaan. Niinpä kehotankin Helsinkiä pikapikaa lopettamaan pulinat ja kaappaamaan Vantaan osaksi pääkaupunkiseudun metropolia. Tämän jälkeen lupaan seuraavissa vaaleissa, olivat ne sitten kunnallis-, eduskunta-, europarlamentti- tai vaikka ylioppilaskunnan edustajistovaalit, antaa ääneni puolueesta riippumatta sille ehdokkaalle, joka tuo katuvalot minun työmatkani varrelle.
Tätä odotellessa minulla on kaksi vaihtoehtoa: Voin ryhtyä kulkemaan valaistua kiertotietä, jolloin luultavasti myöhästyn bussistani ja joudun odottamaan ankealla pysäkillä 20 minuuttia seuraavaa. Laiskan ihmisen ratkaisu taas olisi sinnitellä nykyisellä reitillä.
Aivan. Ajattelin ostaa otsalampun ja opetella juoksemaan saamarin lujaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti