perjantaina, marraskuuta 13, 2009

Kiusa se on pienikin kiusa

Jos minulla olisi edes pikkuisen taipumusta hamstraamiseen, ryhtyisin asekeräilijäksi just tasan nyt, ihan vain kiusallani. Koska tällaista geeniä minulta ei kuitenkaan löydy, tyydyn jättämään lasten lelut ympäri lattioita niin, ettei jalansijaa löydy. Esikoisen leikkirevolverin voisin ripustaa härnäävästi esille.

Asun täällä Pikku Huopalahdessa, alaovesta ei valitettavasti pääse sisään ilman avainta. Puhelinnumero löytyy tiedustelusta; soittakaa alaovelta, niin tulen päästämään partion sisään.

5 kommenttia:

  1. Mutta olihan siellä siis tooosi epäsiistiä? Kyllä virkavallan on puututtava asiaan, jos kerran ASEMIEHEN asunnossa on kauhea sotku. Asiasta voi uutisoida vaikka "suurena asekätkönä".

    VastaaPoista
  2. Kyllä täällä alkaa olla jopa tooosi epäsiistiä, kun ei ole flunssassa tullut pahemmin siivoiltua. Kyllä noiden villakoirien alla joku taskuase voisi ihan hyvin piileskellä, ja tuohon pehmolelukasaan olisi voitu kätkeä pidempikin mutka.

    Huomauttaisin kuitenkin, etten mä ole mikään aseMIES. Mä olen itse asiassa jo pidemmänkin aikaa odottanut uutisointia ASENAISISTA, ihan vain tasa-arvoisen mediakohtelun merkeissä. Pitää kai generoida ne uutiset itse.

    VastaaPoista
  3. Sä uusinnat nyt tota patriarkaalista asediskurssia, poloinen. Lähtisit nyt sinäkin barrikadille polttamaan munasuojat ja ryhtyisit ihan vain ASEHENKILÖKSI.

    VastaaPoista
  4. Teräs palaa huonosti. Muuten vois.

    VastaaPoista