keskiviikkona, marraskuuta 11, 2009

Varo mitä toivot

Kotifasisti lähti muutamaksi päiväksi ulkomaille konferenssiin, Pikkusisko puolestaan vei lapset muutamaksi tunniksi pois. Haaveiden täyttymys, koti kokonaan itselle! Paitsi ettei.

Pitää olla noin pimeääkin. Tuntuu, ettei synkkyys väisty, vaikka sytytän kaikki valot. Kylmäkin täällä on, onkohan pattereissa jotain vikaa? Miksei mistään kuulu mitään ääniä? Tai hui, jos kuuluisikin, se vasta ahdistavaa olisikin.

Jos laittaisi vähän musiikkia. Mutta se on niin teollista, ei siitä tule läsnäolon tuntua. Radio! Ei, liian tyhmiä juttuja, nykyajan radiojuontajat ovat niin rasittavia. Voi, miksi meillä ei ole televisiota!

Onko valot pakko sammuttaa yöksi? Jos jättäisi vaikka edes kylppäriin valon ja oven vähän auki, ei kai se olisi turhan noloa? Pitäisikö sänkyyn kasata tyynyistä ja peitoista jokin etäisesti ihmistä muistuttava kasa, ettei se tuntuisi niin tyhjältä? Tai ei, ei sittenkään, ajatelkaa sitä sydänkohtausta, jonka saan yöllä kun huomaan jonkun oudon hahmon enkä muista mistä se on tullut.

Säikäyttääköhän lehdenjakaja aamulla? Mitä jos sammutan herätyskellon ja nukahdan uudestaan, kukas minut sitten herättää ajoissa?

Yksin eläminen ei totisesti sovi minulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti