Tänään tuli postia Opintotukilautakunnalta, ja vaikka kirjettä oli kyllä jo odoteltukin, ei sen saapuminen ollut suinkaan mieluinen tapahtuma. Toisin kuin olin omissa laskelmissani itselleni uskotellut, joudun sittenkin maksamaan takaisin yhden tukikuukauden rangaistuskorkoineen. Yllätysmaksu johtuu tulkintaeroista: olin kyllä jo aikanaan laskenut tarkkaan kaikki tuloni ja tukikuukauteni, mutten tajunnut miten eri tavoin pykäliä voidaankaan tulkita. Nyt ymmärrän kyllä mainiosti lautakunnan tulkinnan ja pidän sitä jopa järkevämpänä kuin omaani, mutta valitettavasti tämä tulkintavirheeni maksaa perheellemme nyt lähes 500 euroa. Olen tienannut 47 senttiä liikaa vuonna 2004, joten joudun maksamaan takaisin 500 euroa. Kohtuullista, vai mitä?
Eipä asialle mitään voi, pakkohan se on maksaa. Käsittääkseni Kela on varsin ymmärtäväinen maksuaikojen suhteen, ja pidemmälle ajalle ripoteltuna tuon takaisin maksaminen ei tule olemaan mikään oikea ongelma. Mutta kyllähän se kismittää suunnattomasti: jos olisin tehnyt tuona vuonna töitä kaksi minuuttia vähemmän, tätä ongelmaa ei olisi. Onhan 500 euroa Helsingissä asuvalle yliopistopalkkaiselle lapsiperheelle lopulta valtava summa, vaikkemme toki pidäkään itseämme erityisen vähäosaisina. 500 eurolla saisi kuitenkin ostettua kestovaipat koko vauvan vaippaiäksi ja yli jäisi vielä hyvin rahaa vihannesmössöönkin!
No, enää en sentään itke hysteerisesti, kuten tein kirjekuoren avattuani. Olen ollut hyvin ylpeä kyvystäni luovia läpi monimutkaisimman byrokratian ja hoitaa perheemme raha-asiat säntillisesti. Tällainen virhe käy kukkaron ohella myös itsetunnolle.
Eipä asialle mitään voi, pakkohan se on maksaa. Käsittääkseni Kela on varsin ymmärtäväinen maksuaikojen suhteen, ja pidemmälle ajalle ripoteltuna tuon takaisin maksaminen ei tule olemaan mikään oikea ongelma. Mutta kyllähän se kismittää suunnattomasti: jos olisin tehnyt tuona vuonna töitä kaksi minuuttia vähemmän, tätä ongelmaa ei olisi. Onhan 500 euroa Helsingissä asuvalle yliopistopalkkaiselle lapsiperheelle lopulta valtava summa, vaikkemme toki pidäkään itseämme erityisen vähäosaisina. 500 eurolla saisi kuitenkin ostettua kestovaipat koko vauvan vaippaiäksi ja yli jäisi vielä hyvin rahaa vihannesmössöönkin!
No, enää en sentään itke hysteerisesti, kuten tein kirjekuoren avattuani. Olen ollut hyvin ylpeä kyvystäni luovia läpi monimutkaisimman byrokratian ja hoitaa perheemme raha-asiat säntillisesti. Tällainen virhe käy kukkaron ohella myös itsetunnolle.
auts! :| toi on kyllä aika kurja, varsinkin kun kyse on noin pienestä ylityksestä :(
VastaaPoista