Täytyypä nyt kertoa tämänkin blogin lukijoille, että tulevan vauvan nimivaihtoehdot on nyt sitten päätetty: niin tytölle kuin pojallekin on nyt valittu kaksi etunimeä per sukupuoli, ja jopa niiden keskinäinen järjestys on lyöty lukkoon. Jos kuvittelette minun kertovan mitä nämä päätetyt nimet ovat, luulette liikoja. Jos meidän täytyy odottaa lapsen sukupuolen paljastusta synnytykseen asti, täytyy muiden odottaa nimien julkistusta vähintään siihen asti. Saa nähdä, kykenemmekö pitämään nimet omana tietonamme jopa nimiäisjuhlaan asti. Se olisi aika hauskaa, mutten luule liikoja itsestäni.
Nimiäisjuhlasta puheen ollen, olisiko kenelläkään hyviä ideoita mahtavista ja huokeista juhlapaikoista? Olisi ihanaa järjestää oikein kunnon pippalot, mutta kun tuota rahaa ei oikein olisi tuhlattavaksi asti. Jos eläisimme täydellisessä maailmassa, sattuisi nimiäispäivä olemaan kaunis, lämmin ja aurinkoinen, ja juhlat vietettäisiin jossain ihanaisessa puutarhassa päivänvarjojen alla viileitä booleja lipitellen ja makoisia noutopöydän antimia mussutellen. Kun katsoo ulos tuota harmaata loskaa, on vaikea uskoa auringon paistavan koskaan vihreän maiseman yllä. Eivätkä ne viileät boolit ja noutopöydän antimet taida ihan rahatta ilmaantua. Pöh.
Olen muuten tainnut viimein tuntea ennenaikaisia supistuksia, joita monet ovat opaskirjasten ja neuvolatätien mukaan tunteneet jo seitsemänneltä kuulta asti. Eilen kaupungilla kävellessäni lopulta päätin, että kyseinen portaiden nousuun usein liittyvä kouraiseva tunne alavatsassa on kuin onkin kohdun pientä treeniä synnytystä odotellessa. Tämän ilmestyksen jälkeen supistuksia tulikin sitten tiheään tahtiin koko loppupäivän ajan, ainuttakaan porrasta en kyennyt kiipeämään ilman tätä sinänsä aivan harmitonta ja kivutonta tunnetta. Kivi valahti sydämeltäni: minunkin kohtuni osaa valmistautua tulevaan. Kai se vauvakin sieltä joskus tulee, toivottavasti ei liian aikaisin mutta eipä sen siellä kannattaisi kovin yliaikaiseksikaan paisua. Naperolla on jo nyt ihan kiitettävästi kokoa, vaikkei vaarallisen suuruinen olekaan. Kolme kiloa, arvioi lääkäri viime torstaina. Sehän on keskimääräisen ostoskassin verran.
Nimiäisjuhlasta puheen ollen, olisiko kenelläkään hyviä ideoita mahtavista ja huokeista juhlapaikoista? Olisi ihanaa järjestää oikein kunnon pippalot, mutta kun tuota rahaa ei oikein olisi tuhlattavaksi asti. Jos eläisimme täydellisessä maailmassa, sattuisi nimiäispäivä olemaan kaunis, lämmin ja aurinkoinen, ja juhlat vietettäisiin jossain ihanaisessa puutarhassa päivänvarjojen alla viileitä booleja lipitellen ja makoisia noutopöydän antimia mussutellen. Kun katsoo ulos tuota harmaata loskaa, on vaikea uskoa auringon paistavan koskaan vihreän maiseman yllä. Eivätkä ne viileät boolit ja noutopöydän antimet taida ihan rahatta ilmaantua. Pöh.
Olen muuten tainnut viimein tuntea ennenaikaisia supistuksia, joita monet ovat opaskirjasten ja neuvolatätien mukaan tunteneet jo seitsemänneltä kuulta asti. Eilen kaupungilla kävellessäni lopulta päätin, että kyseinen portaiden nousuun usein liittyvä kouraiseva tunne alavatsassa on kuin onkin kohdun pientä treeniä synnytystä odotellessa. Tämän ilmestyksen jälkeen supistuksia tulikin sitten tiheään tahtiin koko loppupäivän ajan, ainuttakaan porrasta en kyennyt kiipeämään ilman tätä sinänsä aivan harmitonta ja kivutonta tunnetta. Kivi valahti sydämeltäni: minunkin kohtuni osaa valmistautua tulevaan. Kai se vauvakin sieltä joskus tulee, toivottavasti ei liian aikaisin mutta eipä sen siellä kannattaisi kovin yliaikaiseksikaan paisua. Naperolla on jo nyt ihan kiitettävästi kokoa, vaikkei vaarallisen suuruinen olekaan. Kolme kiloa, arvioi lääkäri viime torstaina. Sehän on keskimääräisen ostoskassin verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti