Erikille on tullut suomenkielinen Aku Ankka -lehti vuoden 2004 alusta alkaen, mutta vasta nyt sain aikaiseksi ostaa lehdille säilytyskansioita. Tässä onkin sitten vierähtänyt mukava tovi, kun olen tunkenut lehtiä kansioihin. Tähän mennessä olen saanut pakattua kaikki vuoden 2004 lehdet, mutta pinna loppui kesken ja urakka jäi sikseen.
Viimeksi olen urakoinut Akkarikansioiden kanssa joskus 80-luvun lopulla, ja olin toivonut niiden nauttineen jonkinlaisesta tuotekehityksestä viimeisen 20 vuoden aikana. No, mitään sellaista ei suinkaan ole tapahtunut, ellei värin vaihtumista keltaisesta punaiseen nähdä kehityksenä. Kansioiden kiinnitysmekanismi koostuu yhä metallilangoista, jotka menevät toivottomaan sotkuun heti parin lehden kiinnityksen jälkeen. Kun kansiosta kaksi kolmasosaa on täytetty, alkaa siellä myös olla niin tiukkaa, että lehdet rypistyvät. Kun idiootit lehdentekijät vielä harrastavat varsinaisten kansien päälle nidottavia puolen sivun levyisiä mainoslehdyköitä, on viimeisten lehtien pujottelu hermoja ja lehtiä raastavaa puuhaa. Vaikken olekaan nykyään enää tumpelo alakoululainen, ovat kansioiden viimeiset Akkarit auttamattoman rypistyneitä ja repeilleitä.
Miksi, oi miksi pitää lehden siistin säilytyksen olevan niin paradoksaalisen vaikeaa? Lehtemme ovat nyt varmasti huonommassa kunnossa kuin makoillessaan irrallaan kirjahyllyssä. Ja ajatella kaikkia niitä lapsia, jotka kokevat epäonnistumisen hetkiä yrittäessään siististi pujottaa rakkaita lehtiään parempaan talteen. Kokonaiset sukupolvet saavat traumoja siitä, että hyvää tarkoittavat Aku Ankka -kansiot tuhoavatkin värikkäät lehdet. Syyttänevät lapsipolot vielä itseään, kuvittelevat olevansa jotenkin lahjattomia käsistään.
Pelle Peloton, vetoan sinuun: katkaise vuosikymmenten mittainen pettymysten kierre ja keksi toimiva säilytyskansio Aku Ankka -lehdille.
Viimeksi olen urakoinut Akkarikansioiden kanssa joskus 80-luvun lopulla, ja olin toivonut niiden nauttineen jonkinlaisesta tuotekehityksestä viimeisen 20 vuoden aikana. No, mitään sellaista ei suinkaan ole tapahtunut, ellei värin vaihtumista keltaisesta punaiseen nähdä kehityksenä. Kansioiden kiinnitysmekanismi koostuu yhä metallilangoista, jotka menevät toivottomaan sotkuun heti parin lehden kiinnityksen jälkeen. Kun kansiosta kaksi kolmasosaa on täytetty, alkaa siellä myös olla niin tiukkaa, että lehdet rypistyvät. Kun idiootit lehdentekijät vielä harrastavat varsinaisten kansien päälle nidottavia puolen sivun levyisiä mainoslehdyköitä, on viimeisten lehtien pujottelu hermoja ja lehtiä raastavaa puuhaa. Vaikken olekaan nykyään enää tumpelo alakoululainen, ovat kansioiden viimeiset Akkarit auttamattoman rypistyneitä ja repeilleitä.
Miksi, oi miksi pitää lehden siistin säilytyksen olevan niin paradoksaalisen vaikeaa? Lehtemme ovat nyt varmasti huonommassa kunnossa kuin makoillessaan irrallaan kirjahyllyssä. Ja ajatella kaikkia niitä lapsia, jotka kokevat epäonnistumisen hetkiä yrittäessään siististi pujottaa rakkaita lehtiään parempaan talteen. Kokonaiset sukupolvet saavat traumoja siitä, että hyvää tarkoittavat Aku Ankka -kansiot tuhoavatkin värikkäät lehdet. Syyttänevät lapsipolot vielä itseään, kuvittelevat olevansa jotenkin lahjattomia käsistään.
Pelle Peloton, vetoan sinuun: katkaise vuosikymmenten mittainen pettymysten kierre ja keksi toimiva säilytyskansio Aku Ankka -lehdille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti