maanantaina, maaliskuuta 08, 2010

Isänmaallista naistenpäivää

Anginan koelaboratoriossa oli tänään naistenpäivän kunniaksi ammuntaa. Näyttämöksi ei tällä kertaa valikoitunut tuttu ja turvallinen HSC, vaan kiskoin itseäni niskasta ja kävin Töölöntorin ampumaradalla armaan reserviläisjärjestöni vuorolla. Olikin sitten ensimmäinen kerta, kun hyödynsin jäsenyyttä muuhunkin kuin isänmaallisen lehdistön seurantaan ja leukojen louskutukseen.

Kukaan ei purrut eikä ampunut kohti, vaikka tulikin bongattua useampi sänkitukka, jokunen suomileijona ja veteraanipaitakin. Jonkin verran kummastuneita katseita uusi tulokas sai, mutta suurin kiinnostus meni ohi ensimmäisen kierroksen jälkeen kun se osuikin tauluun.

HSC:n jälkeen vaatii kieltämättä hieman totuttelua se, ettei kukaan pidä kädestä kiinni ja anna pyytämättä näppäriä tekniikkavinkkejä. Pitääkö tässä oppia pitämään itse huolta itsestään? Jonkin verran itsetuntoa taas kohotti se, että lainapyssyn tähtäin osoittautui huonosti säädetyksi: hieman liian oikealle syntynyt kasa ei johtunutkaan omasta vinoudestani tai poliittisesta siirtymästäni, sillä pistoolilla kasa tulikin kauniisti keskelle.

Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Minusta siis.

4 kommenttia:

  1. suurin kiinnostus meni ohi ensimmäisen kierroksen jälkeen -> taitaa kiinnostusta herättää se että uusi kaveri tulee radalle niin joukolla katsotaan ettei siitä ole vaaraa muille ampujille.

    VastaaPoista
  2. Hys hys, tuo ei kuulosta narratiivisesti yhtään niin jännittävältä.

    VastaaPoista
  3. Kurssikin oli ja meni, eikä siellä nähty hengitystieinfektiota.

    No, syksyllä uusi tilaisuus, syyskuussako tuo?

    VastaaPoista
  4. Eipä varmaan näkynyt ei, kun viisaammat ja kokeneemmat olivat sitä mieltä, että vähän pitäis ensin treenata niitä pitkiä mutkia ennen kurssille tuloa.

    Voi olla, että puhuivat läpiä päähänsä, mutta minä kun olen niin auktoriteettiuskoinen, etten rohjennut pullikoida.

    Syksyllä tosiaan, kunhan saa nyt raahattua itsensä sinne Santikseen reenaamaan.

    VastaaPoista