En ole enää 30-vuotias, joten osuvasti myös kolmenkympin kriisikin on alkanut uhkaavasti väistyä keski-ikäisen seesteisyyden tieltä. On aivan erilaista olla 31-vuotias: kuka tahansahan nyt on nykyään 30-vuotias, ei se ole enää tae mistään kypsyydestä. Sen sijaan 31-vuotiaana uusi kymmenluku on jo arkipäiväistynyt ja elämä jättänyt jälkensä.
Tämän ikäisenä ei enää riekuta toitottamassa omaa ikäänsä, vaan hoidetaan hommat asiallisesti ja huomiota herättämättä. Lapsukaiset ne egoaan pönkittävät, kaltaiseni kypsät aikuiset taas tietävät egonsa seisovan varsin tukevasti ilman apuakin.
Aurinkokin muuten paistaa, tietenkin.
Tämän ikäisenä ei enää riekuta toitottamassa omaa ikäänsä, vaan hoidetaan hommat asiallisesti ja huomiota herättämättä. Lapsukaiset ne egoaan pönkittävät, kaltaiseni kypsät aikuiset taas tietävät egonsa seisovan varsin tukevasti ilman apuakin.
Aurinkokin muuten paistaa, tietenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti