Anginan koelaboratorio kävi tutustumassa Tupperware-kutsuihin, kuten aiemmin lupasin. Odotukset olivat ristiriitaisia: Tupperwarehan on legenda, joten kyllähän sellainen on edes kerran aikuisiällä koettava. Mikä nainen se on, joka ei ole tupperkutsuilla käynyt? Toisaalta tapahtuma voi olla hyvinkin tuskallinen, jos muu seurakunta on kovinkin vihkiytynyttä, omistautunutta, ja no, yksinkertaisesti omituista. Ja sitten piti ottaa huomioon vielä sekin mahdollisuus, että kipot olisivatkin oikeasti kiinnostavia.
Puitteet olivat kunnossa: dipattavia kasviksia, cocktailpiirakoita ja pullaa; jokunen jaloissa pyörivä lapsi; lisäksi talon ainoa mies pysyi luonnollisesti koko ajan visusti eri kerroksessa kuin kipot ja naiset.
Kuten aina tällaisissa ikonisissa tilanteissa, oloni oli epätodellinen. Kun tiedostaa olevansa osa naissukupolvien jatkuvuutta, on vaikea istua rennosti: seuraavat polvet tulevat määrittämään tupperwariutta osittain minun välittämieni kokemusten kautta. Näitä kippoja on mummonikin luultavasti katsellut, ja niitä tulevat lastenlapseni käsissään pyörittelemään.
No ihan saamarin kalliitahan ne tavarat olivat, mutta piti sieltä silti ostaa leivonta-alusta ja vatkauskulho. Eihän moista merkkitapausta voi jättää täysin hyödyntämättä.
Puitteet olivat kunnossa: dipattavia kasviksia, cocktailpiirakoita ja pullaa; jokunen jaloissa pyörivä lapsi; lisäksi talon ainoa mies pysyi luonnollisesti koko ajan visusti eri kerroksessa kuin kipot ja naiset.
Kuten aina tällaisissa ikonisissa tilanteissa, oloni oli epätodellinen. Kun tiedostaa olevansa osa naissukupolvien jatkuvuutta, on vaikea istua rennosti: seuraavat polvet tulevat määrittämään tupperwariutta osittain minun välittämieni kokemusten kautta. Näitä kippoja on mummonikin luultavasti katsellut, ja niitä tulevat lastenlapseni käsissään pyörittelemään.
No ihan saamarin kalliitahan ne tavarat olivat, mutta piti sieltä silti ostaa leivonta-alusta ja vatkauskulho. Eihän moista merkkitapausta voi jättää täysin hyödyntämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti