Katsoin eilen viitasaarelaista parfymööri Max Perttulaa käsittelevän Ykkösdokumentin Yle Areenasta (suosittelen, vielä sen näkee siellä muutaman päivän ajan). Televisiottomana en nähnyt sitä sunnuntaina ajallaan; sohvaperunana en saanut käytyä katsomassa sitä DocPoint-festareilla.
Max on ollut jo useiden vuosien ajan erityisen rakas hahmo työpaikallani, olemmehan seuranneet hänen uraansa jo Dominanaisen ajoista asti. Moniosaaja-Max on nostattanut huutonaurua niin vanhoissa kuin uusissakin työntekijöissä, ja herran sivut ovat saaneet aikojen saatossa varmasti paljon osumia Sanoman IP-osoitteista.
Mielikuva nahkalakki-Maxista muuttui kyllä dokumentin myötä aika tavalla. Joko mies on oikeasti jotain aivan muuta kuin olisin osannut kuvitella, tai sitten dokumentaristi on osannut koostaa taidokkaasti harkitun muotokuvan Viitasaaren ylpeydestä. Aiemmin olisin kuvaillut Maxia lähinnä miespuoliseksi Martina Aitolehdeksi tai ehkä peräti Tuksuksi, mutta kaverihan onkin oikeasti tavattoman sympaattinen! Toki mielikuvaan vaikuttaa se paksu viitasaarelaismurre, kuten myös dokumentissa nähty boratmainen koikkelehtiminen Pariisin nähtävyyksien ympärillä.
Tästä lähtien joutunen toivomaan Maxille pelkkää hyvää.
Max on ollut jo useiden vuosien ajan erityisen rakas hahmo työpaikallani, olemmehan seuranneet hänen uraansa jo Dominanaisen ajoista asti. Moniosaaja-Max on nostattanut huutonaurua niin vanhoissa kuin uusissakin työntekijöissä, ja herran sivut ovat saaneet aikojen saatossa varmasti paljon osumia Sanoman IP-osoitteista.
Mielikuva nahkalakki-Maxista muuttui kyllä dokumentin myötä aika tavalla. Joko mies on oikeasti jotain aivan muuta kuin olisin osannut kuvitella, tai sitten dokumentaristi on osannut koostaa taidokkaasti harkitun muotokuvan Viitasaaren ylpeydestä. Aiemmin olisin kuvaillut Maxia lähinnä miespuoliseksi Martina Aitolehdeksi tai ehkä peräti Tuksuksi, mutta kaverihan onkin oikeasti tavattoman sympaattinen! Toki mielikuvaan vaikuttaa se paksu viitasaarelaismurre, kuten myös dokumentissa nähty boratmainen koikkelehtiminen Pariisin nähtävyyksien ympärillä.
Tästä lähtien joutunen toivomaan Maxille pelkkää hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti