Unesta

Maalasin tänään muistaakseni ensimmäistä kertaa jotain, mistä olen nähnyt unta. Oikeastaan omituista, ettei unia ole tullut maalattua, nehän olisivat äkkiä ajateltuna varsin oivallisia idealähteitä. Mutta ilmeisesti sitten eivät olekaan, kun ei ole aiemmin tullut mieleen.

Oli lähde mikä hyvänsä, lopputulokseen en ole sen tyytyväisempi kuin ennenkään. Ja miksi olisinkaan, kun ongelma on kärsivällisyyden puutteessa: Saisin kyllä sommittelun kohdalleen, jos vaivautuisin suunnittelemaan sen huolellisesti ennen pensseliin tarttumista. Vaatelaskokset taas olisivat luontevampia, jos joskus vaivautuisin harjoittelemaan kangasmyttyjen piirtämistä vaikka vain hiilellä. Ja kaikki pienet pieleen menneet yksityiskohdat saisi kyllä korjattua, jos vain jaksaisi nähdä sen verran vaivaa ennen signeerauksen tuhertamista ja pensselien pesemistä.

Mutta enhän minä jaksa. Minä en pidä suunnittelusta, harjoittelusta enkä yksityiskohtien viilailusta. Haluan tehdä vapaa-ajallani vain kivoja asioita.