Suuren Mutkaprojektin edellyttämä elämänmuutos on alkanut hiljalleen hiipiä tajuntaani. Asiat, jotka ennen olivat sallittua ja hupaisaa viihdettä, ovatkin nykyään potentiaalisia uhkia.
Esimerkiksi viime päivinä Facebookissa on kiertänyt testi, jolla halukkaat koiranleuat voivat selvittää, millaisia murhaajia he ovat. Ystäväpiirini näyttää koostuvan testin perusteella lähinnä sarjamurhaajista, mutta itse en uskalla lupaviranomaisten pelossa tehdä testiä.
Tajusin myös, että minun täytyy varmaankin siivota CV:täni. Eihän se missään julkisesti nähtävillä ole, mutta jos ne vaikka tulevat ja penkovat koneeni kovalevyn. Ei voi hakemusvaiheessa näyttää hyvältä, jos sattuu olemaan Papintappajien perustajajäsen sekä yhden kauden ajan jäsen Helsingin Yliopiston Salamurhaajissa. Vieläpä tuomarina.
Jos nyt leikitään, etten kirjoittanut mitään edellisistä lauseista tähän blogiin, ja kuvitellaan, että lupa voisi minullekin joskus heltyä: onko satunnainen, muutaman viikon välein toistuva kilpailuton zeniläinen tähtäily riittävän vakavaa harrastamista?
Mikä on nykyään aikataulukäytäntö täällä Helsingin seudulla? Saako vuoden ampumaseurajäsenyyden jälkeen vielä luvan? Onko se koskaan oikeasti riittänytkään? Joko nyt käytännössä toimitaan ensi vuoden puolella ehkä voimaantulevien tiukennusten mukaisesti?
Pitääkö tässä asennoitua harrastamaan vielä puolitoista vuotta, vai voisiko lupa-asiassa tärpätä sittenkin jo vuodenvaihteessa?
Vai pitäisikö sittenkin ryhtyä kotifasistin toiveiden mukaisesti harrastamaan metsästystä ja hankkia se pumppuhaulikko? Metsästäminen korkokengissä on kuitenkin vähän vaikeaa, luulen.
Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia.
Esimerkiksi viime päivinä Facebookissa on kiertänyt testi, jolla halukkaat koiranleuat voivat selvittää, millaisia murhaajia he ovat. Ystäväpiirini näyttää koostuvan testin perusteella lähinnä sarjamurhaajista, mutta itse en uskalla lupaviranomaisten pelossa tehdä testiä.
Tajusin myös, että minun täytyy varmaankin siivota CV:täni. Eihän se missään julkisesti nähtävillä ole, mutta jos ne vaikka tulevat ja penkovat koneeni kovalevyn. Ei voi hakemusvaiheessa näyttää hyvältä, jos sattuu olemaan Papintappajien perustajajäsen sekä yhden kauden ajan jäsen Helsingin Yliopiston Salamurhaajissa. Vieläpä tuomarina.
Jos nyt leikitään, etten kirjoittanut mitään edellisistä lauseista tähän blogiin, ja kuvitellaan, että lupa voisi minullekin joskus heltyä: onko satunnainen, muutaman viikon välein toistuva kilpailuton zeniläinen tähtäily riittävän vakavaa harrastamista?
Mikä on nykyään aikataulukäytäntö täällä Helsingin seudulla? Saako vuoden ampumaseurajäsenyyden jälkeen vielä luvan? Onko se koskaan oikeasti riittänytkään? Joko nyt käytännössä toimitaan ensi vuoden puolella ehkä voimaantulevien tiukennusten mukaisesti?
Pitääkö tässä asennoitua harrastamaan vielä puolitoista vuotta, vai voisiko lupa-asiassa tärpätä sittenkin jo vuodenvaihteessa?
Vai pitäisikö sittenkin ryhtyä kotifasistin toiveiden mukaisesti harrastamaan metsästystä ja hankkia se pumppuhaulikko? Metsästäminen korkokengissä on kuitenkin vähän vaikeaa, luulen.
Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia.
Hommahan on sikäli villissä tilassa, että voimassa olevaa aselakia ei oikein noudateta.
VastaaPoistaJotkut noudattavat varsin... jännää AYO:ta (Ampuma-asekäytäntöjen yhtenäistämisohje), joka itsekin jättää melko perkeleesti varaa tulkinnalle ja on osittain ristiriidassa selittämänsä lain kanssa.
Toiset taas noudattavat nykyistä lakiehdotusta, mikä on ehkä se kaikkein mielenkiintoisin vaihtoehto. Toimitaan sellaisen lain mukaan, joka ei ole voimassa ja jonka lopullista muotoa ei näinollen voi ennustaa.
Ja sitten on vielä näitä "meillä on täällä ollut tapana"-juttuja, joista parhaana esimerkkinä ehkäpä kiväärin mitat täyttävän aseen hylkääminen, koska se oli melkein liian lyhyt. Eli jos kiväärin alaraja on 840mm, niin 850mm pitkä ase ei kuitenkaan ole kivääri, koska se on melkein alle 840mm.
Eli lainkuuliaisella kansalaisella on nyt sitten useampi "laki", joista voi valita, paitsi että niitä kaikkia on noudatettava, paitsi että osaa niistä ei ole edes paperilla vaan enemmänkin lupaviranomaisen päässä.
Ja zeniläinen tähtäily ei ole kilpalaji, joten sitä varten ei lupaa saa, eräiden tulkintojen mukaan. Vain kilpalajin harrastaminen on Oikeaa Ampumaharrastusta. Siinä ei toki ole pakko kilpailla, mutta lajin on oltava kilpalaji... Tässä kaikessa on järkeä syistä, joiden ymmärtäminen on niin vaikeaa, ettei siihen nyt tässä mennä. Vain metsästysaseet eivät ole vaarallisia, vaikka niillä ei ammuttaisikaan kilpalajeja.
Mutta joka tapauksessa, omalla aseellahan ei kukaan tee mitään, koska voi ihan yhtä hyvin ampua laina-aseilla ja niillä ampumaratojen aseilla. Paitsi jos radalla ei ole aseita, tai jos kukaan ei lainaa. Ja siis tietysti sillä edellytyksellä, että se ase toimii. Mutta muuten voi ihan hyvin.
Muista, että tässä toimitaan turvallisuuden puolesta, joten mikä tahansa vittuilu on perusteltua, jos sillä voidaan kuvitella säästettävän yksikin ihmishenki.
Melkein suosittelisin pientä puhelinsessiota lupapopon kanssa. Kertoo tilanteensa, kysyy mitä vaaditaan jos vaaditaan lisää, ja lähtee niistä.
VastaaPoistaJa jos homma kuulostaa älyttömältä, niin uuden aselain tultua voimaan se on mahdollisesti ehkä kenties selkeämpää. Vaikka olisi sitten tiukempaakin, niin ainakin sen jälkeen poliisin on hankalampi vetää niitä omia jokereita hihasta.
VastaaPoista