maanantaina, syyskuuta 28, 2009

Uhmaikä, vol 2.0

Uhmaikä on palannut taloon, tällä kertaa aiempaa hirmuisempana. Esikoinenhan on jo ehtinyt käyttäytyä varsin sivistyneesti sitten viimeisimmän kiukuttelujaksonsa, mutta nyt on kuopuksen aika saavuttaa tämä riemastuttava elämänvaihe. Ensi merkeistä päätellen sanoisin, että tällä kierroksella pannaan paremmaksi.

Neilan bravuureja ovat korviaraastava kirkuna sekä selän raivokas jäykistäminen kaareksi, oli tyttö sitten sylissä, seisaaltaan tai makuullaan. Seurauksena on yleensä takaraivon kumea kolahdus vasten lattiaa, sylissäpitäjän leukaa tai muuta heikosti joustavaa pintaa. Neila myös puree kaikkea eteensä osuvaa raivostuessaan.

Ilmeisesti pikkusiskonsa esimerkistä riemastuneena myös esikoinen on löytänyt uuden uhmavaiheen. Pääasiassa se ilmenee kaikenlaisena vastaanväittämisenä: mitä vain kysytkin, Mellan vastaus on aina jämäkkä ei ryyditettynä hysteerisellä kikatuksella. Kuitenkin myös raivokohtaukset ovat tulleet mukaan kuvioon, ja Mellan kohdalla ne muistuttavat hyvin paljon tätä:



1 kommentti:

  1. Yhden reilun tunnin mittaisen iltaruokailun yhteydessä kumpikin tyttö järjesti vuoron perään kaksi n. kymmenen minuutin itkupotkuraivaria. Siis yhteensä neljä raivokohtausta, joiden aikana äiti ja isä eivät kykene itsekään syömään hysteeriseltä naurultaan.

    Olen vaikuttunut. Tästä tulee hyvä talvi.

    VastaaPoista