Minulta on nyt viety mahdollisuus kutsua itseäni punaiseksi, vihreäksi ja feministiksi (via TM, kiitos vain), ilman, että olisin saanut tilalle vastaavia määreitä. Liberaali kun kuulostaa niin ympäripyöreältä, eikä edes pääty -istiin. Kun opintotaustakin on kirjava ja täysin yhteensopimaton nykyisen työni kanssa, ei minulla ole äitiyden lisäksi oikein mitään tarttumapintaa itsestäni. Eikä minusta kyllä pullantuoksuista kotiäitiä saa.
Nyt pitää ihan oikeasti perustaa jokin oma liike.
Nyt pitää ihan oikeasti perustaa jokin oma liike.
Aristotelestä (joka ilmeisesti siis puhui englantia) lainatakseni:
VastaaPoista"We are what we repeatedly do."
Se on mun mielestäni aika hyvin sanottu, kreikkalaiselta.
Mä olen varmaan aristoteletisti? Hellenisti? Filosofisti?
Ai, tällainen "olet mitä syöt" -lähestymistapa. Aika pelottavaa! Mikä mä sitten olisin? Epäröijisti? Kyselisti? Tuuliviiristi? Fillaristi? Blogisti? Buffyisti? Rekrytoijisti? Kääretorttuisti?
VastaaPoistaSä voit olla ampujisti, natsisti, öykkäristi, isisti, viskisti tai vaikkapa näsäviisisti.
Pitäis olla vaan iisisti.
VastaaPoistaMä tiesin että sä sanot noin. Sä oletkin latteisti. Paitsi että se kuulostaa latte-kahvilta. Latteusti?
VastaaPoistaPaluulinkkiä seurasin, sori tästä. Ole lunkisti. Ja turisti.
VastaaPoistaEi hätää, Tiedemies, identiteettini mureneminen on jo paljon vanhempaa perua. Ja nämä Hertel-Relanderit ovat joka tapauksessa tehneet jo aikamoista tuhoa aiemmille feminismi-määritelmilleni, joten tämä nyt vain oli lopullinen tapa artikuloida nämä johtopäätökset.
VastaaPoistaOtan kyllä siviilissä tosi lunkisti.
Ismisti?
VastaaPoistaPohdiskelin tuota, ja pienellä etsinnällä löysin sitten ismin jonka voin julistaa selkeäksi osaksi identiteettiäni: oneirismi.
VastaaPoistaMäkin haluaisin olla oneiristi, mutten kykene. Mulla on masokistinen taipumus etsiä aina maata jalkojeni alle ja kyseenalaistaa kaikki unelmani. Joskus nuorempana se oli helpompaa.
VastaaPoista