tiistaina, syyskuuta 08, 2009

Taidetulkinnoista

Minä olen ollut aina huono katsomaan muiden tekemää taidetta. Olen sen verran sulkeutunut näissä asioissa, että enemmän kiinnostavat omat raapustukset. Erityisesti tulkintojen tekeminen on jotenkin ärsyttävää: miksi minun pitäisi yrittää tulkita jotain, miksei taiteilija voisi suoraan sanoa, mistä on kyse?

Minulla onkin Teoria. On olemassa tasan kolme syytä heittäytyä mystiseksi ja antaa tulkinnanvapaus katsojalle:

a) Taiteilija oli teosta tehdessään niin aineissa/psykoosissa, ettei enää muista, mistä on kyse;
b) Teos käsittelee jotain niin yksinkertaista, henkilökohtaista ja ennen kaikkea noloa, ettei sitä voi kaikille paljastaa;
c) Koska jokainen laittaa seinälleen mieluummin omia ongelmiaan kuin muiden ongelmia, on taloudellisesti järkevää antaa ostajan kuvitella teoksen kertovan jotain juuri hänen omasta elämästään.

Voi paljastaa, että minun tauluni asettuvat kategoriaan b. Jokunen 1990-luvulla tehty taas on siinä mielessä kategoriaa a, etten enää muista, mitä olen silloin nuorena ajatellut. Aineita ei tosin ole työprosessissa käytetty, mutta minähän en olekaan oikea taiteilija. Kategoria c on sinänsä mahdoton, kun mitään en koskaan kenellekään myy. Pitäisi ehkä.

4 kommenttia:

  1. Puhut tässä siis kuvataiteesta vai taiteesta yleensä?
    Itse en ole sen kannalla, että taitelijan tarvitsisi avata teostaan, taiteilija vaikutusvalta teokseen tavallaan lakkaa siinä vaiheessa, kun se julkistetaan. Ei taiteilija voi määrätä mitä muut siinä näkevät/ovat näkemättä. Tavallaan taiteen selittäminen tukee ainakin itse inhoamaani kuvataiteen elitistisyyttä...että teokset olisivat vain harvojen ja valittujen ymmärrettävissä.
    Itse koen teoksen hyväksi, jos se herättää minussa jotain tunteita, aina en yritä edes ymmärtää niitä/sitä sen kummemmin. Vaikka rakastan kyllä teosten puimistakin(varsinkin bissen/viinin kera, kuten tiedät). Toisaalta saatan kävellä ilman minkäänlaisia omantunnon tuskia teosten ohi, jotka eivät herätä minussa mitään tunteita, samoin kaiken taiteen kanssa: leffojen, kirjojen, installaatioiden keskenjättö on helppoa, jos teos ei sytytä.
    ..ja ainiin, inhoan niitä selittelykiertokäyntejä myös. Siinä menettää katsojana vallan tulkita.
    -Naapi

    VastaaPoista
  2. Yritän kovasti puhua kaikesta taiteesta, mutta käytännössä puhun sitten kuitenkin kuvataiteesta. Jostain syystä suhtaudun esim. musiikkiin ja kirjallisuuteen ihan eri tavalla, enemmän viihteenä ja nimenomaan käyttäjän näkökulmasta. Johtunee siitä, että niiden kohdalla olen nimenomaan pelkkä käyttäjä.

    Kyllähän mä tiedän, että taideteokseen pitäisi juurikin suhtautua kuvailemallasi tavalla. Eikä mulla sinänsä ole mitään sitä vastaan, että ihmiset tekevät omia tulkintojaan muiden raapustuksista (tai minun raapustuksistani). Itse en vain jotenkin kykene siihen, vaan tunnen, että minua yritetään jotenkin narrata. Että joku siellä jossain hekottelee partaansa, kun muut yrittävät kovasti tulkita hänen aikaansaannoksiaan.

    Mä haluan vastauksia, en kysymyksiä. Psykoanalyytikko minussa haluaa aina tietää, mitä siellä taustalla oikeasti on. Omien ajatusten ja tunteiden peilaaminen muiden tekemissä teoksissa on tietenkin ihan kivaa ja sallittua ja varmaan hyödyllistä, mutta se ei ole Totta.

    VastaaPoista
  3. Mutta kun se nimenomaan on just sitä totta. Edelleenkin taideteos lakkaa olemasta taiteilijan määrittelemä, kun se asetetaan esille. Taidetta ei ole tietää teoksen taustat. Se on taas eri juttu..ehkä vaan haluut faktapohjan kaikelle kokemallesi..tai selitellä niitä.
    mut joo, tää tarkottaa taas siis sitä, että me mennään käymään näyttelyssä.
    Ja tää kaikki edellinen tarkoittaa sitä, että istun tällä hetkellä kurssilla, jossa oon väitelly naama punasena näistä samoista asioista! Hahaa, höyryäminen on mahtavaa!

    VastaaPoista
  4. No, totta ja totta... Ehkä mä tosiaan olen vähän huonoa maaperää taiteelle. Tai kyllä mäkin olen toki erinäisiä kertoja saanut kaikenlaisia hienoja tunne-elämyksiä taideteoksia ihastellessani. Mutta silti aina mielessä jäytää se uteliaisuus, että mistäköhän tässä on taiteilijan mielestä kysymys.

    Tietenkin mitä huonompi teos, sitä ilmeisemmäksi nousee ihmetys taiteilijan tarkoitusperistä. Mutta kyllä hyvänkin (jos hyvä siis on sellainen, joka herättää tunteita ja muita omia mielikuvia) taideteoksen äärellä silti tekee mieli tietää enemmän. Oikeastaan se on paljon kiinnostavampaa kuin se oma tulkinta.

    Oman pään sisällä saa viettää ihan tarpeeksi aikaa, olisipas kiva kurkistaa muiden päiden sisälle.

    VastaaPoista