maanantaina, lokakuuta 19, 2009

Energiaminimi eli kuinka fysiikka ja arkitodellisuus törmäävät

Leivoin lasten tarkkaillessa kaakaopalloja (äitini reseptissä pallukoita tosin nimitetään vielä neekeripalloiksi, mutta eihän sellaista termiä voi nykylapselle opettaa), ja sehän oli suunnattoman jännittävää seurattavaa: vähän kuin äiti tekisi hiekkakakkuja.

Mellaa pohditutti ennen kaikkea, miksi niistä tulee palloja. Vaikka filosofi olenkin, en ole opiskellut lainkaan estetiikkaa, joten en lähtenyt hakemaan selitystä minkään visuaalisen harmonian suunnalta. Onneksi paikalla oli myös kotifyysikko, joka kertoi mönjän hakeutuvan energiaminimiin.

Minusta on kuitenkin kyseenalaista puhua energiaminimistä, kun kyseessä on 200 g margariinia, 3 dl sokeria, 2 rkl vanilliinisokeria, 6 dl kaurahiutaleita, 6 rkl kaakaota ja loraus kylmää espressoa. No, ehkä minimiä oli se, ettei kaapista tällä kertaa löytynyt yhtään kookoshiutaleita.

5 kommenttia:

  1. Voi. Teethän niitä joskus kun tulen käymään, teethän. Ja nimenomaan neekeripalloja.

    VastaaPoista
  2. Kookoshiutaleilla vai ilman?

    VastaaPoista
  3. No oon tottunu niihin, mutta menee kai ilmankin.

    VastaaPoista
  4. Sovitaan, että saat neekeripalloja, kun olet saanut ammunnan suoritettua. Kookoshiutaleilla saat, jos osut useammin tauluun kuin sen ohi.

    VastaaPoista
  5. No huhhuh. Kiristys, lahjonta ja uhkaus. Toimii.

    VastaaPoista