Olen jokaisen innokkaan pedagogin inhokkioppilas: en ole havainnollinen oppija. Minä olin kyllä vielä peruskoulussa se kiltti tyttö, joka viittasi aina ja istui opettajan määräämällä paikalla. Lukiossa aloinkin sitten olla se tyttö, joka väärensi huoltajan nimen poissaololappuun ja nukahti saksan tunnilla verhon taakse. Englannin ja ruotsin kursseilta sain vapautuksen, kun lupasin kirjoittaa kullakin kielellä esitelmän. Kun vaihteli opettajaa tarpeeksi paljon, saattoi kierrättää vanhoja esitelmiä eri kursseilla.
Yliopistolla olin se, joka kävi ensimmäisellä luennolla ilmoittautumassa ja seuraavan kerran näytti naamaansa tentissä. Läsnäolopakollisilla luennoilla kävin täsmälleen sen vaaditun määrän, istuin takarivissä ja joko nukuin, luin tenttikirjaa tai piirsin.
olen oppinut asiat aina parhaiten lukemalla ne kirjasta kaikessa rauhassa. Luennot ovat tavatonta ajanhukkaa, niillä kun jankataan asioita, jotka omaksun huomattavasti nopeammin lukemalla. Tai vaihtoehtoisesti en ymmärrä luennolla mitään, vaan tajuan vasta etsittyäni saman tiedon tenttikirjasta. Erinäiset kuvat ja arkielämän esimerkit taas ovat parhaimmillaan turhaa rautalankaa ja pahimmillaan myötähäpeää herättävän kömpelöitä.
Tämä päivä on mennyt flunssaillessa kotona, joten kerrankin on ollut aikaa tehdä kaikkea sitä, mitä muulloin ei ehdi. Koska en millään kyennyt ymmärtämään, mitä se IPSC/Practical nyt oikeasti on, vietin pari tuntia katsellen YouTubesta asiaa käsitteleviä videoita. Niiden perusteella totesin, että kyllä se nyt ainakin hauskalta näyttää. Tosin mikä tahansa hosuminen ja huitominen vaikuttaa ajatuksen tasolla hauskalta, kun joutuu de facto vain makaamaan sohvalla potemassa.
Mutta sitten luin tämän (pdf) ja tämän (pdf), ja aloin ensimmäisen kerran tajuta, mitä niissä videoissa oikein tapahtuu. Ei, tämä ei ole vitsi, luin todellakin ne säännöt läpi. Kyllä, ihan kokonaan. Ja kyllä, nyt minä todellakin haluan kokeilla tuota.
Nyt sitten vain ihmetyttää, että mitä minä sillä nakskakkosella teen, practicaliin kun vaadittaisiin ysimillinen. Sellaista taas ei kuitenkaan taida ensimmäiseksi aseeksi saada. Ja kallistakin sillä ampuminen on verrattuna proletariaatiin puoli-ilmaisiin 22-patruunoihin.
No, huominen päivä menee näillä näkymin vielä sairastellessa. Ehkä kaikki ratkeaa silloin.
Yliopistolla olin se, joka kävi ensimmäisellä luennolla ilmoittautumassa ja seuraavan kerran näytti naamaansa tentissä. Läsnäolopakollisilla luennoilla kävin täsmälleen sen vaaditun määrän, istuin takarivissä ja joko nukuin, luin tenttikirjaa tai piirsin.
olen oppinut asiat aina parhaiten lukemalla ne kirjasta kaikessa rauhassa. Luennot ovat tavatonta ajanhukkaa, niillä kun jankataan asioita, jotka omaksun huomattavasti nopeammin lukemalla. Tai vaihtoehtoisesti en ymmärrä luennolla mitään, vaan tajuan vasta etsittyäni saman tiedon tenttikirjasta. Erinäiset kuvat ja arkielämän esimerkit taas ovat parhaimmillaan turhaa rautalankaa ja pahimmillaan myötähäpeää herättävän kömpelöitä.
Tämä päivä on mennyt flunssaillessa kotona, joten kerrankin on ollut aikaa tehdä kaikkea sitä, mitä muulloin ei ehdi. Koska en millään kyennyt ymmärtämään, mitä se IPSC/Practical nyt oikeasti on, vietin pari tuntia katsellen YouTubesta asiaa käsitteleviä videoita. Niiden perusteella totesin, että kyllä se nyt ainakin hauskalta näyttää. Tosin mikä tahansa hosuminen ja huitominen vaikuttaa ajatuksen tasolla hauskalta, kun joutuu de facto vain makaamaan sohvalla potemassa.
Mutta sitten luin tämän (pdf) ja tämän (pdf), ja aloin ensimmäisen kerran tajuta, mitä niissä videoissa oikein tapahtuu. Ei, tämä ei ole vitsi, luin todellakin ne säännöt läpi. Kyllä, ihan kokonaan. Ja kyllä, nyt minä todellakin haluan kokeilla tuota.
Nyt sitten vain ihmetyttää, että mitä minä sillä nakskakkosella teen, practicaliin kun vaadittaisiin ysimillinen. Sellaista taas ei kuitenkaan taida ensimmäiseksi aseeksi saada. Ja kallistakin sillä ampuminen on verrattuna proletariaatiin puoli-ilmaisiin 22-patruunoihin.
No, huominen päivä menee näillä näkymin vielä sairastellessa. Ehkä kaikki ratkeaa silloin.
Kyllä se Practical-kelpoinen ensiase on ennenkin onnistunut. Nykyinen hoplofoobinen hysteria toki vähän vaikeuttaa asiaa, mutta jos ipsitreeneissä pyörit tarpeeksi kauan, ammut seuran aseella, käyt kurssinkin läpi, niin pakkohan niiden on ennemmin tai myöhemmin uskoa että kyllä sinä tarvitset ihan oman harrastusvälineen millä voi tuota lajia harrastaa.
VastaaPoistaPractical-pistoolin patruunat toki maksavat enemmän kuin naksukakkosen, mutta toisaalta taasen, on niiden kuluttaminenkin sitten paljon hauskempaa. :) Ja kuka muka on väittänyt että harrastuksen pitäisi olla halpaa? :P
Ja kuka muka on väittänyt että harrastuksen pitäisi olla halpaa?
VastaaPoistaTalouden toinen laskunmaksaja, kaksi vaativaa kakaraa ja allekirjoittanut, joka haluaa edelleen ostella saappaita, syödä hedelmiä ja pienleipomoiden ruisleipää sekä asua lähellä keskustaa.
Mutta musta tuntuu, etten mä tee mitään ratkaisuja tämän suhteen ennen kuin olen edes kokeillut lajia tai sen johdannaisia. Luultavasti säikähdän ja palaan takaisin sisäsiistille kotiradalleni.
"Mitä toi maksoi?"
VastaaPoista"No se oli aika kallis."
"MITÄ TOI MAKSOI?"
"No maksoi se kyllä yli satasen."
"Jaa. No, okei."
Meillä käytiin eilen jokseenkin tuollainen dialogi, kun mä kysyin, saanko mennä SRA-kurssille. Tosin sillä erotuksella, etten mäkään tiennyt mitä se maksaa, joten keksin sen päästäni.
VastaaPoistaMyöntävä vastaus tuli vain ehdollisena: kotifasistin pitäisi löytää työpaikka vuodenvaihteessa, kun väitöskirja valmistuu. Toisen laskunmaksajan työttömyys kun kovasti heikentäisi mun harrastusmahdollisuuksiani.
Viimeeksi maksoi:
VastaaPoista- Reserviläisyhdistyksen jäsenyyden (34 euroa per vuosi ellen väärin muista)
- Kurssimaksun, 30 euroa
- Käytetyt patruunat, muutaman kympin
...ja tietty matkakulut.