Minulla on hypoteesi (meinasin kirjoittaa teoria, kunnes tieteenfilosofi minussa nosti etusormen vihaisesti pystyyn) kritiikin vastaanottamisesta. Väitän, että päättäjien kyky käsitellä omista mielipiteistä poikkeavaa palautetta rapistuu melko suoraviivaisesti sen mukaan, mitä tunnetummaksi poliitikko tulee. Asia valkeni minulle aivan äkillisesti, pelkästään omiin subjektiivisiin tuntoihini pohjautuen.
Koska me nettifanaatikot ja muutkin palautteenantajat olemme niin samperin aktiivisia, saa jokainen hiukankin julkisuuteen päätynyt hahmo luultavasti paljon niin myönteistä kuin kielteistäkin huomiota mielipiteilleen. Itse en juuri haukkuja saa, mutta silloin kun saan, otan perinpohjaisesti itseeni. Jos moitteita alkaisi tulla paljon, pitäisi oppia olemaan välittämättä.
Selviytyäkseen edes jotenkin vihakirjeiden ja ivallisten blogikirjoitusten suosta joutuu politiikonalku siis tukkimaan korvansa vastalauseilta jo varhain. Ihan sama, mitä suustaan päästää, haukkuja tulee joka tapauksessa. Korkeintaan valittajat vaihtuvat.
Lohdutonta. Kukaan korkeaan julkiseen asemaan päässyt ei siis kuuntele enää muita kuin samanmielisiä. Eikä kyse ole ylpistymisestä tai vallanhimosta, vaan itsesuojelusta. Enhän minäkään kuuntelisi.
Koska me nettifanaatikot ja muutkin palautteenantajat olemme niin samperin aktiivisia, saa jokainen hiukankin julkisuuteen päätynyt hahmo luultavasti paljon niin myönteistä kuin kielteistäkin huomiota mielipiteilleen. Itse en juuri haukkuja saa, mutta silloin kun saan, otan perinpohjaisesti itseeni. Jos moitteita alkaisi tulla paljon, pitäisi oppia olemaan välittämättä.
Selviytyäkseen edes jotenkin vihakirjeiden ja ivallisten blogikirjoitusten suosta joutuu politiikonalku siis tukkimaan korvansa vastalauseilta jo varhain. Ihan sama, mitä suustaan päästää, haukkuja tulee joka tapauksessa. Korkeintaan valittajat vaihtuvat.
Lohdutonta. Kukaan korkeaan julkiseen asemaan päässyt ei siis kuuntele enää muita kuin samanmielisiä. Eikä kyse ole ylpistymisestä tai vallanhimosta, vaan itsesuojelusta. Enhän minäkään kuuntelisi.
Kyse ei ole kai ainoastaan samanmielisten kuuntelusta. Uskoisin, että korkealle oksalle päätynyt poliitikko ohittaa myös samanmielisten pohdiskelut Törmänperän Kesoilin tupakkapaikan epäsiisteydestä. Samoin kaikki vähäisten hallintoalamaisten selkääntaputtelut varmaan muuttuvat yhdentekeväksi taustahuminaksi.
VastaaPoistaSe on sitten luonteesta kiinni, että olettaako poliitikko sen jatkuvan taustakohinan olevan maireaa kaveerausta vai ilkeää parjaamista.
Herja
Voi olla, että myös kyky vastaanottaa eriäviä näkemyksiä voi heikentyä, mutta vielä todennäköisempänä pidän ihmisten jakautumista poliitikkoihin ja ei-poliitikkoihin. Kyllähän politiikan parissa hyvinkin erimieliset viihtyvät ja keskustelevatkin keskenään. Sitten on oma kysymyksensä, ketkä siellä pitemmän päälle jaksavat/haluavat/voivat olla. Väitän ilmapiirin olevan sellainen, että se osaltaan kaventaa poliittista kenttää, koska siellä ovat monet ryhmät ja ihmistyypit aliedustettuna ja toiset puolestaan yliedustettuna.
VastaaPoista