Hetkittäin Suurta Mutkaprojektia varjostaa hienoinen epätoivo: kaksi vuotta pistoolikoulutaulun rei'ittämistä kuulostaa aika turruttavalta puuhalta, jos sitä alkaa vähänkin ajatella. Jotain vaihtelua olisi kiva saada, mutta uskaltaako tässä edes ruveta testailemaan eri kaliibereja ja pyssytyyppejä, kun pitäisi kai olla kahden vuoden loputtua säännöllistä näyttöä harrastuksesta juuri sillä hakemuksen mutkalla?
Kun enää ei tarvitse ihan niin paljon säätää ammunnan perusasioiden kanssa, paitsi silloin kun kaikki värikynät satunnaisesti lentävät rasiasta, alkaa tehdä mieli jo jotain enemmän. Joku kurssi, miksei vaikkapa joku kilpailukin!
Mutta mille kurssille sitä muka pääsisi ilman omaa asetta? HSC:llä on tänäkin syksynä kiinnostava turvallisen ampujan kurssi, johon vaaditaan tietenkin se oma ase. Ja onko monellakin kisapaikalla tapana pitää nättejä pyssyjä rivissä proletariaatin vapaasti poimittavaksi?
Vinkkejä otetaan vastaan, huonojakin.
Kun enää ei tarvitse ihan niin paljon säätää ammunnan perusasioiden kanssa, paitsi silloin kun kaikki värikynät satunnaisesti lentävät rasiasta, alkaa tehdä mieli jo jotain enemmän. Joku kurssi, miksei vaikkapa joku kilpailukin!
Mutta mille kurssille sitä muka pääsisi ilman omaa asetta? HSC:llä on tänäkin syksynä kiinnostava turvallisen ampujan kurssi, johon vaaditaan tietenkin se oma ase. Ja onko monellakin kisapaikalla tapana pitää nättejä pyssyjä rivissä proletariaatin vapaasti poimittavaksi?
Vinkkejä otetaan vastaan, huonojakin.
Mä en usko, että se kahden vuoden vaatimus pitää. Ei jumalauta kukaan jaksa lainapyssyllä vääntää hampaat irvessä harrastusta, jonka pitäisi olla, no, harrastus. Ja jos se kaksi vuotta pitäisi samaa lajia samalla pistoolilla mennäjurmuuttaa, niin kyllähän siinä alkaa pipo kiristää.
VastaaPoistaKeväällä luulis olevan tarjolla SRA- ja IPSC-kursseja, joilla ei luullakseni tarvita omia mutkia. Kannattaa kysellä paikallisilta seuroilta, järjestöiltä ja mitänäitänyton.
Haa, sanotko siis, että sisäministeri on itse asiassa luomassa uusia kilahtaneita kahden vuoden näpertelyvaatimuksillaan? Kiinnostava näkökulma. Missä on viranomaisen vastuu?
VastaaPoistaVastuu... heh.
VastaaPoistaKyllä joillain seuroilla on laina-aseita joilla pääsee ampumaan, ihan seuran sisäisiä kilpailuitakin. Nättejä tuskin ovat ja harvalla seuralla niitä riviin asti sijoitettavaksi riittänee, mutta jos se seuran kiertopalkinto-Glock tai CZ kelpaa niin siitä sitten vaan touhuun mukavaan mukaan. Eihän se omalla aseella harjoitteluun verrattavaa toimintaa ole mutta pääseepähän ampumaan - ja muutakin kuin 25m tarkkuusnysväystä. (Itsekin ammuin seuran Practical-kilpailuja useita vuosia ennen kuin nimeni ilmestyi turvallisten ampujien listalle.)
VastaaPoistaIPSC-kurssin suorittaminen voi kyllä olla vähän hankalampi rasti laina-aseella... Siinä kun pitää se tietty hit factor-minimivaatimus saavuttaa. (SRA:ssakin nykyään vastaava "ampumataitovaatimus" käsittääkseni.) Mutta ainahan sitä voi ainakin kokeilla! Ei se paljoa maksa. Ja jos kurssin läpäisee niin on jo aika hyvät meriitit lupahakemukselle. (Jos ei läpäise niin kukaan ei tule nauramaan päin naamaa, ihan mukavaa ja ymmärtäväistä porukkaa niissä piireissä on. Ja oppii siinä lajin säännöistä sun muusta paljon, eli ei missään tapauksessa hukkaanheitettyä ajankäyttöä!) Tämä siis mikäli touhuammunta houkuttelee.
Kannattaa siis kysellä kaikilta mahdollisilta seuroilta mitkä vaan jotenkin tolkullisen matkustusmatkan päässä ovat että millaisia toimintaedellytyksiä heillä on uudelle ampujalle.
IPSC-kurssin läpäisy laina-aseella ei ole mikään kummoinen rasti. Testi on kuitenkin niin perusjuttuja mittaava, että sen aseen ominaisuudet eivät siinä kauheasti paina. Toki se on helpompaa omalla, tutulla, pullantuoksuisella pyssyllä, mutta onnistuu kyllä lainapaskallakin.
VastaaPoistaAjattelin lähinnä sitä että kuivaharjoittelu, tuo hyvä tapa millä ampumataito oikeasti kasvaa, on vähän hankalaa kun ei ole sitä omaa asettaan. Hankaloittaa niiden perusjuttujen oppimista hivenen kun ei voi kotona rauhassa pähkäillä asioita aseen kanssa... Ja paljon riippuu siitäkin miten hyvin se laina-ase ampujalle sopii. (Itselläni oli koetta ampuessa ongelmia käyttämäni aseen virkamieslaukaisun kanssa. Meni se nipin napin läpi, mutta kokeen jälkeen oli varsin selkeä käsitys siitä miksi kaksitoiminen laukaisu pistoolissa on perseestä...) Eli yksilökohtaisia eroja riittänee tässä asiassa.
VastaaPoistaYrittämisen arvoinen projekti, joka tapauksessa.
Tähän väliin mä voisin todeta, ettei mulla ole hajuakaan, mistä te oikein puhutte. Kaikenlaisilla epämääräisillä sivuilla on kaikenlaisia IPSC- ja SRA-lyhenteitä, mutta missään ei kerrota humanistinaisille, mitä se käytännössä oikein tarkoittaa. Mitä siellä oikein tehdään? Mitä siellä vaaditaan?
VastaaPoistaTarkennukseksi: kyllä minä olen näitä tällaisia seikkaperäisempiäkin kuvauksia lukenut, mutta ehkä mä en vain tajua. Kenties mä tarvitsen jotain hermeneuttista tai dialektista tulkintaa.
VastaaPoista(Joo, oli raskas viikko.)
IPSC
VastaaPoistaSRA-kurssi
SRA
Parempiakin videoita varmasti on, mutta näistäkin käynee selväksi, että IPSC on nättien ja kivojen ihmisten laji.
No aika pihalla mä noidenkin jälkeen olen, mutta kieltämättä näiden mielikuvavälähdysten perusteella IPSC vaikuttaa enemmän mun jutultani. Vähemmän maihareita, hiekkakuoppia ja talvisotaa.
VastaaPoistaTosin Mella innostui erityisesti noista SRA-videoista: neitokaisen mielestä ampuvat sedät ei olleet yhtään pelottavia, toisin kuin tohtori Sykerö.
No, kuten mä sulle aiemmin kerroinkin, niin suurin osa reserviläisistä on täysin vaarattomia. Kaikille.
VastaaPoistaMutta joo, voi se olla vähän semmoista se touhu, jos ei ole korkeajännityksiä lukemalla itseään karaissut.
Itse lajeissahan ei mainittavia eroja ole, ja ihmisetkin ovat isolla prosentilla samoja. Joskin toisessa on hiukan enemmän talvisotatorvia. Vähemmistössä nekin kyllä ovat.
Jos SRA-kurssi kiinnostaa, Vantaan Reserviläisten seuraava SRA-kurssi lienee perinteisesti maaliskuussa ja oletettavasti Santahaminassa.
VastaaPoistaLainapistooleita ja -kivääreitä on.
Hmm, ehkä se ei olisi niin huono idea kuin miltä se päälle päin kuulostaa. Tai siis olisi riittävän huono idea ollakseenkin oikeastaan hyvä idea.
VastaaPoistaMinä ja talvisota. Onhan siinä oikeastaan jotain vinkeää.
Ihan hauskaa se on. Kuten sanoin, niin melkein samoista lajeista on kyse. Toisessa on vaan hyppysellinen... maustetta mukana, mutta sitä on oikeesti aika vähän.
VastaaPoistaJoo, nuo SRA-säännötkin näyttävät varsin tutuilta eilisen Practical-lukemiston jälkeen, joskin Cooper-tunneli näyttää vaihtuneen Tiitinen-tunneliin (tässä kohtaa nauroin, vaikken edes tajunnut vitsiä).
VastaaPoistaMutta kyllä mun pitäisi ihan oikeasti tehdä jonkin verran ajatustyötä, että pääsisin sen mausteen yli. Kun en ole koskaan edes pelannut tietokoneella sotapelejä, ajatus kaikenlaisista väijytyksistä ja vihulaisen nitistämisestä on aika vastenmielinen.
Jos joku rakentaisi punavihreille citynaisille sopivia rasteja, joilla vaikkapa kumotaan vaipparoskisten kansia, naulataan lasten piirustuksia seinään ja avataan tomaattimurskapurkkeja luovasti, olisin enemmän kotonani. Joku radikaalimpi punikki voisi innostua myös citymaastureiden renkaiden puhkomisesta.
Tota.
VastaaPoistaSRA:ta näytettäis harrastettavan fifty-siksty. Toinen puoli ottaa ampumakilpailuna, toinen puoli on hattiswatti-sotilaita.
Ei sitä sotapelijuttua kaikki niin sotapelinä ota. Kas kun pahvi ja metallit harvoin ampuu takas.