Kävin juuri lataamassa matkakortilleni kautta huomisesta alkaen, ensimmäistä kertaa viiteen kuukauteen. Tämä tarkoittaa sitä, että pyöräilykausi on nyt virallisesti ohi.
Toki minä jatkossakin aina silloin tällöin polkaisen Vantaankoskelle ja takaisin, mutta pääasiassa takamukseni kuluttaa nyt bussien ja junien penkkejä. Tuntuu - kummalliselta. Ikään kuin olisin astunut uuteen aikakauteen, uuteen ulottuvuuteen, uuteen kaupunkiin.
Ensimmäinen pyöräilykesä Helsingissä on näyttänyt kaupungista aivan uusia puolia, kun reitteihin ja maisemiin on voinut tutustua pyörätieltä käsin. Kokemus on ollut hieno ja avartava: on ollut ihanaa, kun ei tarvitse välittää julkisen liikenteen aikatauluista eikä ennaltamäärätyistä reiteistä. Yhtä asiaa olen kuitenkin jäänyt kaipaamaan: raitiovaunuissa matkustamista. Raitiovaunuhan ei vie minnekään, minne ei pääsisi yhtä nopeasti tai nopeammin polkupyörällä. Niinpä raitiovaunumatkat ovat näiden viiden kuukauden aikana jääneet varmasti yhden käden sormilla laskettavaan määrään.
Raitiovaunu on kuitenkin olennainen osa minun Helsinkiäni, eikä tietenkään vähiten siksi, että yksi linja kolistelee aivan ikkunani alla. Raitiovaunussa istuminen on rauhoittavaa; raitiovaunut kulkevat vain mukaviin paikkoihin.
Aion heti lauantaina matkustaa raitiovaunulla keskustaan ja ostaa talvikengät.
Toki minä jatkossakin aina silloin tällöin polkaisen Vantaankoskelle ja takaisin, mutta pääasiassa takamukseni kuluttaa nyt bussien ja junien penkkejä. Tuntuu - kummalliselta. Ikään kuin olisin astunut uuteen aikakauteen, uuteen ulottuvuuteen, uuteen kaupunkiin.
Ensimmäinen pyöräilykesä Helsingissä on näyttänyt kaupungista aivan uusia puolia, kun reitteihin ja maisemiin on voinut tutustua pyörätieltä käsin. Kokemus on ollut hieno ja avartava: on ollut ihanaa, kun ei tarvitse välittää julkisen liikenteen aikatauluista eikä ennaltamäärätyistä reiteistä. Yhtä asiaa olen kuitenkin jäänyt kaipaamaan: raitiovaunuissa matkustamista. Raitiovaunuhan ei vie minnekään, minne ei pääsisi yhtä nopeasti tai nopeammin polkupyörällä. Niinpä raitiovaunumatkat ovat näiden viiden kuukauden aikana jääneet varmasti yhden käden sormilla laskettavaan määrään.
Raitiovaunu on kuitenkin olennainen osa minun Helsinkiäni, eikä tietenkään vähiten siksi, että yksi linja kolistelee aivan ikkunani alla. Raitiovaunussa istuminen on rauhoittavaa; raitiovaunut kulkevat vain mukaviin paikkoihin.
Aion heti lauantaina matkustaa raitiovaunulla keskustaan ja ostaa talvikengät.
Täällä napapiirillä oli aamulla kipattu ilmeisesti suolaa tai vastaavaa ainetta pyöräteille. Lehdistä tulee jo mukavan liukasta lällyä asvaltille ja jäistäkin saattaa olla. Jännitystä elämään kun pyöräilee nämä syksyn ja kevään liukkaat kelit.
VastaaPoistaMä kyllä ajattelin ostaa huomenna nastat alle, niin ei tartte jännittää niinä satunnaisina pyöräilykertoina. Tai itse asiassa jatkossakin päiväkotireissu hoituu pyörällä, todennäköisesti ihan talven läpikin, joten ne on aika välttämättömät.
VastaaPoistaMutta teillä siellä napapiirillä ei tietenkään sellaista harrasteta, nössöjen touhua.
On se kyllä käynyt mielessä, että pitää nyt talveksi nastat hankkia. Samalla huollattaa muutenkin talvirasvat että nytkähtää pyörät edes liikkeelle kun päivän seisoo ulkona pakkasessa.
VastaaPoista