lauantaina, lokakuuta 24, 2009

Riitapukarit

Jälkikasvumme keskinäinen suhde näyttää siirtyneen seuraavaan vaiheeseen. Aiemminhan Neila on kurittanut isosiskoaan aika rankallakin kädellä, kun taas Mella on ollut niin neuvottoman suojelevainen, ettei ole tehnyt juuri muuta kuin kannellut vanhemmilleen.

Nyt kuopus näyttää kuitenkin saavuttaneen esikoisen silmissä riittävän fyysisen ja psyykkisen kypsyyden, tai sitten mitta on muuten vain täynnä: riitapukareita saa olla yhtenään irrottamassa toisistaan ja puhalluksia saa jakaa joka sodan jälkeen tasaisesti kummallekin. Sähköisyyttä ei ole yhtään vähentänyt se, että pimut ovat viime viikkoina sairastelleet ja viettäneet huomattavan paljon aikaa neljän seinän sisällä keskenään.

Niin rasittavaa kuin tappelijoiden kaitseminen onkin, tuntuu nykytilanne huomattavasti terveemmältä kuin se aiempi pikkurikollinen vastaan marttyyri -asetelma. Ja rehellisyyden nimissä on painotettava sitä, että kyllä neidit viettävät kuitenkin enemmän aikaa iloisesti keskenään leikkien kuin tapellen.

Tasapuolinen ei kahden eri-ikäisen siskoksen suhde toki vieläkään ole: Neila on yhä paljon Mellaa julmempi ja verenhimoisempi, kun taas Mellan iskut ja potkut ovat huomattavasti tehokkaampia ja osuvat paremmin maaliin. Toisaalta Mella suojelee ja valvoo siskoaan yhä: ennustamme tytölle uraa joko vartijana tai poliisina. Mella haaveileekin työstä moottoripyörä- tai ratsupoliisina. Ihan niin kuin äitinsäkin lapsena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti