perjantaina, heinäkuuta 01, 2005

Ensimmäinen kerta jännittää aina

Jonkin aikaa kavereiden blogeja kurkkiessani päätin sitten itsekin ryhtyä bloggaamaan. Tai itse asiassa en päättänyt: aviomies avasi nimissäni tämän blogin ja käski ryhtyä täyttämään. Keksipä vielä mitä idiooteimman otsikon: Elämä on laiffii. Kun omalla nimellä alkaa näkyä moista mömmöä netissä, pakkohan sille on jotain tehdä. Kuten esimerkiksi mennä muuttamaan se kaikki hieman siedettävämmäksi. Tämä onkin työn alla.

Minun kaltaiselleni kokemattomalle humanistille blogin aloittaminen on tietenkin kinkkistä. Ensimmäinen ja tärkein kysymys Ilkan mukaan oli: kirjoitanko omalla nimellä vai nimimerkillä. Nimimerkillä uskaltaisi varmasti kirjoittaa henkilökohtaisempia ja syvällisempiä asioita, ehkä siitä saisi jopa enemmän irti? Löytäisi itsestään uusia puolia, kun ei tarvitse pelätä niiden näkyvän muille?

Mutta omalla nimellä kirjoittaminen kuitenkin voitti. En ole ikinä kirjoittanut mielipidekirjoituksia lehtiin, enkä ollut mitenkään näkyvä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Jos harjoittelen omien sanojeni takana seisomista, ehkä minustakin kuitenkin saadaan kelpo kansalainen. Jos nimimerkillä kirjoittaminen käy psykoanalyysistä, nimellä kirjoittaminen ajaa ilmaisemaan asiat painokelvollisesti. Näin työkseen kirjoittavalle ihmiselle se olisi varmaan hyödyllistä. Ei sillä, että minä töissäni raapustaisin painokelvottomasti. Muuten vain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti