lauantaina, heinäkuuta 23, 2005

Tulilinjalla Lontoossa

No niin. Viimeisimpien uutisten mukaan se Lontoossa ammuttu mies ei sitten ollutkaan millään lailla osallinen epäonnistuneisiin pommi-iskuihin. Hieman alkaa hirvittää. Juttu kuulosti hurjalta jo siinä vaiheessa, kun vilpittömästi uskoin kuolleen olleen syyllinen: poliisi ei vain toiminut ohjesääntöjen mukaan, ampui kuolettavasti kun olisi vain pitänyt haavoittaa aukottomasti tunnistettua rikollista. Mutta että poliisi ampuu täysin viatonta sivullista viisi kertaa päähän? Vain siksi, että ihonväri oli hieman väärä? Takki oli liian kuuma Lontoon säähän? Mies ei ulkomaalaisena sattunut ymmärtämään poliisin käskyjä? Tai muuten vain säikähti, pyöritti ehkä pientä huumebisnestä tai muuta päivänvaloon sopimatonta?

No, asiat pitää tietenkin osata suhteuttaa. Onhan se aika tekopyhää ruveta täältä Helsingistä käsin päivittelemään lontoolaisten puuhia. Ensimmäiset iskut varmasti säikäyttivät kaupungin pahasti, ja toinen iskuyritys kaiketi käynnisti todellisen paranoia-aallon. Eihän salamakaan iske kahdesti paikkaan, joten maailmankirjat ovat täysin sekaisin kahdesta samaan kaupunkiin kohdistetusta terrori-iskusta. Mikä on tärkeämpää, ottaa riski ja mahdollisesti säästää yhden viattoman henki, vai ottaa riski ja mahdollisesti pelastaa junanvaunullinen ihmisiä?

Minulla on kyllä asiasta jonkinlainen mielipide, sama kuin amerikkalaisista poliisisarjoista opittu by the book -ratkaisu. Mutta minä en olekaan koskaan joutunut tekemään tuollaista valintaa kesken takaa-ajon.

Mitään hyvää tästä ei kuitenkaan voi seurata. Täytyykö kaikkien toppatakkisten brasilialaisten pelätä henkensä edestä Lontoossa? Vai täytyykö kaikkien poliisien kädet sitoa niin, ettei mitään todellista edistystä enää saada aikaan? Monet vihaiset ihmiset saavat tästä varmasti lisää bensaa liekkeihinsä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti