Tämä bloggaus on vielä sen verran uutta, että oma lähestymistapa on hakusessa. Koko eilispäivä meni koneen ääressä kaikenlaisen kesäsiivouksen parissa, joten tänään piti päästä ulos aurinkoon ihan vain periaatteesta. Tietenkin harvinaisista kesäpäivistä pitää myös nauttia, mutta lisäksi pitää yrittää välillä vähän elää: miten voi blogata, jos ei ole mitään, mistä kirjoittaa? Tämä oli tietenkin aivan yhtä teennäinen lähtökohta kuin kaikki aikaisemmatkin, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Mikä olisikaan oivempi tapa aloittaa myöhäinen sunnuntai, kuin käydä aamiaisella Café Tin Tin Tangossa. Siellä sitä on tullut porukalla istuttua monena sunnuntaina, ja aina on ollut tupaten täyttä. Mutta miksi nyt oli niin tyhjää? Onko siellä aina ollut tyhjää sunnuntai-iltapäivisin? Olemmeko me aiemmin vain osuneet juuri siihen ruuhkahuippuun yhdeltätoista sunnuntaiaamuna? Vai liittyykö tähän se, ettei paikka suostu enää kustomoimaan aamiaisiaan asiakkaan mielenheilahdusten mukaan? Hmm.
Päivä jatkui heräteostoksen parissa: Akateemisessa kirjakaupassa kun vain sattui olemaan jostakin arvostelusta silmääni pistänyt Glen Duncanin "I, Lucifer". Pokkarin sai halvalla, ja lukaisin jo pari sivua metrossa matkalla kotiin (perjantaipäivän korkkarit olivat hiertäneet jalat niin rakoille, ettei edes näin kivana päivänä voi kävellä liikoja). Minä-muoto tuntui heti teennäiseltä. Hitto vie.
Päivän merkittävin hetki oli kuitenkin kotona tietokoneen äärellä: Minä, humanisti, sain vaihdettua blogini vakio-otsakkeen omavalintaiseen ja -tekoiseen kuvaan. Tiedän, ei se päällisin puolin vaikuta niin kovin kummoiselta tapahtumalta, mutta minulle se oli iso juttu. Yrityksen ja erehdyksen menetelmä toimii taas taatulla tavalla, eikä tällä kertaa tarvinnut yrittää kovinkaan kauaa ennen kuin erehdyksistä päästiin eroon. Ja nyt palstaani koristaa, ah, viivakoodi. Joistain teemoista vain ei koskaan pääse eroon, ja ehkä tuo nyt on sitten sellainen. Ainakin käsivarrestani löytyy viivakooditatuointi, joten se seurannee menoani pidemmänkin aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti