Päivän suutahdus

Taas oppii jotain uutta. Bloggaaminen on tähän mennessä tarjonnut säännösteltyjä ja säännöllisiä annoksia suutahdusta. Toistaiseksi bloggaamisen tekniset ongelmat ovat saaneet verenpaineen hetkellisesti nousuun päivittäin, viimeisin kiukun aihe oli viestin katoaminen bittiavaruuteen. Miksi sivuston täytyy kaatua juuri silloin, kun minä olen postittamassa huolella hiottua viestiä? Sinne se sitten meni, pois, parempiin suihin.

Aiemmat tekniset pulmat ovat olleet sinänsä haastavia ja hyväksyttäviäkin, ne kun ovat johtuneet ihan omasta tyhmyydestä ja kokemattomuudesta. Mutta ei kai voi olla minun vikani, että sivu kaatuu kun painan post-nappulaa? Tai jos on, niin tässä internetin maailmassa on vielä paljon pelottavia asioita, joita en ole osannut kuvitellakaan.

Nyt olen sitten kahden vaiheilla: yritänkö rekonstruoida menetetyn viestin samaan hyväntuuliseen sävyyn, vai luovutanko heti. Mitäköhän ihmiset noin niin kuin keskimäärin tekevät tässä tilanteessa? Yleensä minä olen luovuttanut, antanut bittijumalien pitää lahjuksensa ja aloittanut kiltisti alusta. Nähtäväksi jää, mitä tällä kertaa tapahtuu.