tiistaina, maaliskuuta 03, 2009

Aivan mahdotonta

Tämä elo menee nyt aikamoiseksi pään seinään puskemiseksi. Miten minä olenkin niin kykenemätön viihtymään hetken hiljaa paikallani? On muksujen sairaspäivä, minä heitä kotona vahtimassa. Ja nyt olisi päiväuniaika sekä äidin vapaahetki.

Ja mitä tekee äiti? Tylsistyy, tylsistyy ja tylsistyy. Mutta oikeasti kahden tunnin viettäminen on aivan mahdoton tehtävä. Jos vapaata olisi koko ilta, ottaisin reteästi esiin maalaustarvikkeet, levittäisin sanomalehtiä lattialle ja alkaisin räiskiä värejä kankaalle. Taustalle laittaisin tietenkin soimaan metelimusiikkia. Mutta kahdessa tunnissa ei ehdi edes pohjamaali kuivua, eikä musiikkia voi soittaa lapsosten nukkuessa. Niin eikä niitä taulupohjia ole pingotettukaan, ja niittipyssystä kuuluu aivan liian kova räime.

Saamarin saamari. Ja kun oikein ei uskalla blogatakaan, kun sekin menee aina vain sellaiseksi päänaukomiseksi. Toisaalta tällaisen vuorokauden tauon jälkeen päänaukominenkin alkaa tuntua jo virkistävältä ajatukselta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti