Nyt kun kevät on tuloillaan, vaikkakin tuskallisen hitaasti, lisääntyy väkimäärä kaduilla. Liikkeellä on monenlaista idaria, niin autoilijoiden, pyöräilijöiden kuin jalankulkijoidenkin keskuudessa. Tässä ei nyt ole mitään uutta, mutta kertaushan tekee vain hyvää.
Autoilijat. Kuten tunnettua, autoilijat luottavat silkkaan massaan ja kevyen liikenteen itsesuojeluvaistoon, toisin sanoen menevät minne haluavat ja olettavat muiden väistävän. Sen lisäksi autoilijat roiskivat kuravettä kevyen liikenteen päälle ihan silkasta ilosta ja parkkeeraavat peltilehmänsä jalkakäytäville ja invapaikoille. Autoilijat kiihdyttelevät kantakaupungissakin liikennevalosta toiseen ympärilleen vilkuilematta ja pitävät kännykkää korvalla vasemmalle kääntyessään. Pyöräteiden puuttuessa autojen joukossa pyöräilevät saavat autoilijoilta keskisormia ja tuuttauksia, sikäli kun heitä ei yritetä kiilata ulos tieltä. Valottomalla suojatiellä ei koskaan, toistan: EI KOSKAAN tule päästää jalankulkijaa yli, sillä viereisellä kaistalla ajava kaistapää kuitenkin liiskaisi tämän katuun.
Pyöräilijät. Pyöräilijät ostavat moderneimmat ja hiljaisimmat sotkimet, mitä maa päällään kantaa, jotta voivat säikäyttää mummot puolikuoliaaksi suhahtaessaan äänettä puolen sentin päästä ohi. Jos aurausauto on kasannut lumet jalkakäytävän päälle ja jalankulkijat joutuvat käyttämään parin metrin matkalla pyörätietä, ajavat nämä stubbit surutta heidän ylitseen omaan reviiriinsä vedoten. Toisaalta pyöräteiden puuttuessa halvemmilla fillareilla polkevat vetävät siksakkia jalkakäytävällä, kun siellä autojen välissä on niin tosi pelottavaa ajaa.
Jalankulkijat. Omilla pikku tassuillaan liikenteen joukkoon eksyneet tuntuvat olevan autuaan tietämättömiä kaikenlaisista liikennesäännöistä. Jalankulkijat tapaavat kävellä laumoissa pyöräteillä, ja etenkin vihreää valoa mennään odottamaan juuri siihen keskelle pyörätietä. Jalankulkijat katselevat ympärilleen vielä autoilijoitakin harvemmin ja haluavat ylittää autotien juuri siitä kaupan edestä eivätkä vasta viiden metrin päässä sijaitsevaa jalkakäytävää pitkin. Tepastelijat saavat itkupotkuraivareita, jos takaa tuleva polkupyöräilijä kehtaa ajatella heidän henkeään ja törkeästi varoittaa lähestymisestään kellon avulla. Mikäli aurausauto on tukkinut lumella pyörätieten ja syklaajat joutuvat koukkaamaan jalkakäytävän kautta, asettuvat nokkavat jalankulkijat riviin estääkseen pääsyn reviirilleen.
Autoilijat. Kuten tunnettua, autoilijat luottavat silkkaan massaan ja kevyen liikenteen itsesuojeluvaistoon, toisin sanoen menevät minne haluavat ja olettavat muiden väistävän. Sen lisäksi autoilijat roiskivat kuravettä kevyen liikenteen päälle ihan silkasta ilosta ja parkkeeraavat peltilehmänsä jalkakäytäville ja invapaikoille. Autoilijat kiihdyttelevät kantakaupungissakin liikennevalosta toiseen ympärilleen vilkuilematta ja pitävät kännykkää korvalla vasemmalle kääntyessään. Pyöräteiden puuttuessa autojen joukossa pyöräilevät saavat autoilijoilta keskisormia ja tuuttauksia, sikäli kun heitä ei yritetä kiilata ulos tieltä. Valottomalla suojatiellä ei koskaan, toistan: EI KOSKAAN tule päästää jalankulkijaa yli, sillä viereisellä kaistalla ajava kaistapää kuitenkin liiskaisi tämän katuun.
Pyöräilijät. Pyöräilijät ostavat moderneimmat ja hiljaisimmat sotkimet, mitä maa päällään kantaa, jotta voivat säikäyttää mummot puolikuoliaaksi suhahtaessaan äänettä puolen sentin päästä ohi. Jos aurausauto on kasannut lumet jalkakäytävän päälle ja jalankulkijat joutuvat käyttämään parin metrin matkalla pyörätietä, ajavat nämä stubbit surutta heidän ylitseen omaan reviiriinsä vedoten. Toisaalta pyöräteiden puuttuessa halvemmilla fillareilla polkevat vetävät siksakkia jalkakäytävällä, kun siellä autojen välissä on niin tosi pelottavaa ajaa.
Jalankulkijat. Omilla pikku tassuillaan liikenteen joukkoon eksyneet tuntuvat olevan autuaan tietämättömiä kaikenlaisista liikennesäännöistä. Jalankulkijat tapaavat kävellä laumoissa pyöräteillä, ja etenkin vihreää valoa mennään odottamaan juuri siihen keskelle pyörätietä. Jalankulkijat katselevat ympärilleen vielä autoilijoitakin harvemmin ja haluavat ylittää autotien juuri siitä kaupan edestä eivätkä vasta viiden metrin päässä sijaitsevaa jalkakäytävää pitkin. Tepastelijat saavat itkupotkuraivareita, jos takaa tuleva polkupyöräilijä kehtaa ajatella heidän henkeään ja törkeästi varoittaa lähestymisestään kellon avulla. Mikäli aurausauto on tukkinut lumella pyörätieten ja syklaajat joutuvat koukkaamaan jalkakäytävän kautta, asettuvat nokkavat jalankulkijat riviin estääkseen pääsyn reviirilleen.
Mä en pyöräillessäni edusta kevyttä liikennettä.
VastaaPoistaOletettavasti yhdistät sitten pyöräilyn ja autoilun pahimmat puolet: luotat massaasi kävelytiellä jyrätessäsi. Toivottavasti edes rämiset tullessasi, jotta mummot osaavat hypätä ajoissa jorpakkoon.
VastaaPoista