sunnuntaina, maaliskuuta 01, 2009

Se on tää paniikintunne

On taas se aika vuodesta, jolloin meidän perheessä korotetaan ääntä pyhän erimielisyyden merkeissä. Kalenterissahan on selvä logiikka: kuudes kuukausi on kesäkuu, yhdeksäs on syyskuu. Kahdestoista olisi varmasti talvikuu ellei olisi joulukuu, ja jostain kummasta syystä kolmas kuukausi on nimetty maaliskuuksi kevätkuun sijaan. Yhtä kaikki, lienee selvää, että maaliskuussa alkaa kevät. Minä olen syntynyt keväällä.

Kotifasistin mielestä näin ei voi olla, kun kerran sinäkin yhtenä vuonna tuli juuri kymmenen asteen pakkaset kun helmikuu vaihtui maaliskuuksi. Ja joka vuosi se hölisee jotain jostain kevätpäiväntasauksesta. Eihän se nyt kuitenkaan niin ole: tänään on kevät.

Sen kunniaksi olenkin jo ehtinyt toteuttaa jokavuotisen kevätrituaalini eli Kauko Röyhkän Kevät-biisin kuuntelemisen. Pitäisiköhän kevätrepertuaaria joku vuosi kasvattaa?

3 kommenttia:

  1. Eikö folkloristien ja vastaavien repertuaariin kuulu tanssiminen alastonna niityillä ja metsissä?

    Vegaanien ja vastaavien polttouhritkaan ei oikein toimi, Odin ei välitä vehnäpihveistä.

    VastaaPoista
  2. Toi miinus viis astetta celsiusta ja lumikinokset asettaa joitain käytännön esteitä tai vähintään epämukavuuksia alastontansseille.

    Uhrejakaan mä en kyllä lähde kokeilemaan, kyllä kaikki hyvät biffit syödään ihan itse.

    Olisko jotain vähän helpompaa?

    VastaaPoista
  3. No kyllähän rituaaleissa ja perinteissä kuuluukin olla hiukan kärsimystä.

    Ja kyllähän polttouhrit sopii toki papiston syödä, niinhän ennenkin tehtiin. Ja niin mekin teemme. Ja meidän tapamme on sentään se Ainoa Oikea.

    VastaaPoista