Yllätin itseni ja sain hyvän mielen, kun luin verkko-Hesarista asiallisen oloisen kolumnin trendiaiheestamme eli maahanmuutosta. No, itse asiassa kolumni ei niinkään käsittele maahanmuuttoa vaan kehitysapua, mutta M-sana on isketty otsikkoon arvatenkin lukijoiden houkuttelemiseksi. Ja hyvä niin, kai.
Eihän tuon kolumnin sisältö nyt mitään hirveän ihmeellistä ja vallankumouksellista ole, mutta jotenkin kiihkottomampaa kuin Hesarilta olen tottunut odottamaan. Ja perusasiasta on helppo olla samaa mieltä: jos halutaan auttaa, on oikeasti pohdittava, missä auttaminen on järkevämpää. Onko parempi kasvattaa kehitysapua vai maahanmuuttoa? Minä ihan oikeasti loukkaannuin siitä taannoisesta yhteisvastuukampanjasta, jonka mukaan on rasismia pohtia, että "eikö niitä voitaisi auttaa siellä mistä ne on kotoisin".
Ei tämä tarkoita sitä, etteikö nykyistä kehitysapua voisi kritisoida rankastikin - tehdään siitä parempi. Lisäksi ymmärrän, että joku saattaa käyttää kehitysapuargumenttia auttamisenhalun sijaan pitääkseen katukuvan valkoisena, mutta ei tämä vielä tee argumentista väärää.
Kaikesta tästä öyhöttämisestä huolimatta minä edelleen haluaisin parantaa maailman, kaikkine naiiveine lisävivahteineen. Minä edelleen koen jonkinlaista kollektiivista vastuuta kaikista muistakin maailman ihmisistä, ja olen sitä mieltä, että parempiosaisten on yritettävä auttaa heikompiosaisia. Kehittyneillä yhteiskunnilla on velvollisuuden lisäksi myös varaa auttaa kehittymättömämpiä, semminkin kun kehittyneiden maiden kuluttava elämäntapa ei ole se kaikkein ekologisin.
Minä en hitto soikoon anna kenekään enää väittää minua rasistiksi sen vuoksi, että haluan nähdä avointa pohdintaa tehokkaimmista auttamiskeinoista. En, vaikka minun epäkäytännölliset ja abstraktit pohdintani eivät edistäkään asiaa vaan korkeintaan omaa henkistä kasvuani.
Eihän tuon kolumnin sisältö nyt mitään hirveän ihmeellistä ja vallankumouksellista ole, mutta jotenkin kiihkottomampaa kuin Hesarilta olen tottunut odottamaan. Ja perusasiasta on helppo olla samaa mieltä: jos halutaan auttaa, on oikeasti pohdittava, missä auttaminen on järkevämpää. Onko parempi kasvattaa kehitysapua vai maahanmuuttoa? Minä ihan oikeasti loukkaannuin siitä taannoisesta yhteisvastuukampanjasta, jonka mukaan on rasismia pohtia, että "eikö niitä voitaisi auttaa siellä mistä ne on kotoisin".
Ei tämä tarkoita sitä, etteikö nykyistä kehitysapua voisi kritisoida rankastikin - tehdään siitä parempi. Lisäksi ymmärrän, että joku saattaa käyttää kehitysapuargumenttia auttamisenhalun sijaan pitääkseen katukuvan valkoisena, mutta ei tämä vielä tee argumentista väärää.
Kaikesta tästä öyhöttämisestä huolimatta minä edelleen haluaisin parantaa maailman, kaikkine naiiveine lisävivahteineen. Minä edelleen koen jonkinlaista kollektiivista vastuuta kaikista muistakin maailman ihmisistä, ja olen sitä mieltä, että parempiosaisten on yritettävä auttaa heikompiosaisia. Kehittyneillä yhteiskunnilla on velvollisuuden lisäksi myös varaa auttaa kehittymättömämpiä, semminkin kun kehittyneiden maiden kuluttava elämäntapa ei ole se kaikkein ekologisin.
Minä en hitto soikoon anna kenekään enää väittää minua rasistiksi sen vuoksi, että haluan nähdä avointa pohdintaa tehokkaimmista auttamiskeinoista. En, vaikka minun epäkäytännölliset ja abstraktit pohdintani eivät edistäkään asiaa vaan korkeintaan omaa henkistä kasvuani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti