Miehistä ja limasta

Tänään sattui kaksi arkista kohtausta, jotka saivat minut pohtimaan sitä, miten nuorten naisten kuuluu suhtautua miehiin. En kyllä enää ole itse nuori nainen, mutta nuoruus on vielä niin tuoreessa muistissa, että uskon pystyväni siitä jotain sanomaan. Yritän kuitenkin olla sortumatta ATM-diskurssiin, niin houkuttelevaa ja helppoa kuin se olisikin.

Ensimmäinen arkihetkistä oli työpaikan kuntosalilla. Tajusin viihtyväni erittäin hyvin kyseisellä salilla, vaikka siellä käy pääasiassa keski-ikäisiä miehiä. Toinen kohtaus oli bussipysäkillä: joku rehdin ja mukavan oloinen nuori mies pysäytti pakettiautonsa ja kysäisi, tarvitsisinko kyydin. En tarvinnut.

Keski-ikäiset miehet ovat jo käsitteenä vain kasa limaa ja rasvaisia vitsejä, mikäli nuorilta naisilta kysytään. Normaali nuori nainen inhoaa kuntosalia, jossa käy keski-ikäisiä miehiä, sillä hänen mielestään kaikki keski-ikäiset miehet vain tuijottavat häntä. Ja vaikkeivät tuijottaisikaan, ainakin ajattelevat ja haluaisivat tuijottaa. Ja kyllähän me tiedämme, mitä keski-ikäiset miehet nuorista naisista ajattelevat.

Niinpä nuorten naisten ei tule puhua keski-ikäisille miehille, vaan pysyä heistä mahdollisimman kaukana. Jos keski-ikäinen mies puhuu nuorelle naiselle viattomasti, tulee naisen tiuskaista takaisin mahdollisimman tylysti, ettei keski-ikäinen mies vain saa päähänsä sanoa seuraavaksi jotain irstasta. Varsinaiseen irstailuun ei näiden varotoimien ansiosta kaiketi usein joudutakaan.

Mitä tulee nuoriin autokyytiä tarjoaviin miehiin, tiedämme jälleen mistä on kyse: hullusta raiskaajasta. Kyydistä on kieltäydyttävä jäätävällä äänellä, ellei nuorella naisella sitten ole tulisempi luonne, jolloin täytyy sanoa rumasti. Mikäli kyseessä ei jostain sattuman oikusta juuri tällä kertaa olisikaan raiskaaja vaan muuten vain onneaan kokeileva tapaus, on kyydin tarjoaminen kuitenkin säälittävää, ja ansaitsee vähintään halveksuvan mulkaisun nenänvartta pitkin sekä ivallista kikatusta, mikäli lähellä on muita nuoria naisia.

Näistä kaikista käyttäytymismalleista minä olen silkkaa osaamattomuuttani jäänyt paitsi. Salillani ähisevät keski-ikäiset miehet ovat kohteliaan sympaattisia, sikäli kun minä sieltä tulppakuulokkeideni ja suljettujen silmieni takaa mitään havainnoin. Ainakin saan aina olla rauhassa, ellen sitten itse käynnistä keskustelua.

Siihen autokyytiin en sentään mennyt, mutta äidyin kieltäytymään kohteliaasti hymyillen. Harmittelinpa vielä jälkeenpäin, että sanoin vain "en tarvitse" enkä "en tarvitse, kiitos". Yleensä pyrin käyttämään paljon kiitos-sanaa tuntemattomille puhuessani, mutta oli tuo nyt kuitenkin sen verran omituinen ehdotus keskellä päivää, että meni kieli solmuun.

Ehkä minulla ei ole riittävästi kokemusta niistä limaisista miehistä, kun en osaa olla tarpeeksi varovainen. En juurikaan käy iskubaareissa tai muissa kontaktipaikoissa, enkä varsinkaan nuorempana keimaillut korkokengissä ja pikkumekoissa. En aio lähteä ATN-linjalle pohtimaan, ettenkö olisi tarpeeksi puoleensavetävä - sanotaanhan, että ne kyllä kuolaavat kaiken hameessa kulkevan perään.

Lähtökohtaisesti tuntemattoman miehen lähestyminen on nuorten naisten keskuudessa limaista/epäilyttävää/säälittävää. Siinäkin tapauksessa, että lähestyjä on lähestyttävän mielestä kiinnostava, on vähintäänkin tuhahdettava ystäville Vähäks törkee!!1!! Minä sen sijaan olen jopa vaihtanut baarissa muutaman sanan tuntemattoman miehen kanssa, vaikkei minulla ollut aikomustakaan viettää villiä yötä hänen kanssaan. Tiedä sitten, särkyikö polon sydän tästä väärästä toivosta.