En muistanut (no hyvä on, en vain mitenkään kehdannut) laittaa eilen sitä baskeria päähän, mutta punaviinillä kyllä käytiin jälkeenpäin. Toisin sanoen kultturellit ystäväni veivät minut eilen Kiasmaan, ja tavoitteenani oli löytää jotain suurta/kaunista/sykähdyttävää/tajunnan räjäyttävää. No, en löytänyt. Huolimatta jokseenkin skeptisestä ennakkoasenteestani ja suorastaan aggressiivisesta mielialastani yritin kyllä kovasti tyhjentää mieleni ja ottaa vastaan mitä tahansa, mutta ei sieltä mitään puskenut läpi. No, olivathan ne rakennuskuvat hienoja, mutteivät mieleenpainuvia.
Jos totta puhutaan, en minä ole oikeasti pitänyt itseäni toivottomana tapauksena. Minähän olin kuitenkin usean vuoden ajan jäsen Kiasman ystävissä, ja tapasin hengailla kyseisessä paikassa enemmänkin opiskeluaikoina. Minähän suorastan rakastin sitä taloa ja sen näyttelyitä! Olen aina ollut enemmän Kiasma- kuin Ateneum-ihminen, poikkeuksena ne klassiset, suorastaan sarjakuvamaiset Kalevala-aiheiset Gallén-Kallelat.
Mikä sitten oli vikana?
1. Ihmismassat. Olin kyseisessä paikassa ensimmäistä kertaa ilmaisiltana, kuten muutama sata muukin. Yäk.
2. Uskontoaiheinen näyttely. Siitä olisi voinut tulla jotain kiinnostavaa, muttei tullut. Aika kliseistä kuvastoa: ai että Jeesuksen elämää käsittelevä triptyykki esittelee ensin muovisia jeesusvauvoja myyntipakkauksessaan, sitten eteerisen jeesusikonin ja lopuksi muovisia ristejä myyntikojussa. Islam taas on burkhaa ja animismi puunlatvoja. Hohhoijaa.
2. Perusnäyttelyt, tai lähinnä niiden olemattomuus: lähes kaksi kokonaista kerrosta oli suljettu uusien näyttelyjen rakentamisen vuoksi. Pah, tästäkö hyvästä minä maksoin nolla euroa ja raahauduin paikalle tungoksessa?
3. Se ainoa perusnäyttelyn taideteos. Okei, taideteos koostuu valkoiseksi maalatuista puuportaista, jotka päättyvät tyhjyyteen. Sen ympärillä on jykeviä puupilareita. Kaikki hyvin tähän asti. Mutta pitääkö sille antaa nimeksi "Ei pakotietä"? Ihan niin kuin vain vink vink, huomaattekste, noi portaat ei oikeesti vie minnekään, taisitte luulla että ne oikeesti menis jonnekin?
Eikä siinä vielä kaikki: ihan kuin nimi ei vielä riittäisi, nimikyltissä oli kappaletolkulla selitystä. Siinä kerrottiin, että nää portaat on toisaalta tosi houkuttelevan näköiset, mutta toisaalta tosi ahdistavat. Ne ei nimittäin vie minnekään, huomaattekste, ei mihinkään. Ja siks tän teoksen nimi onkin "Ei pakotietä", huomaattekste? Tajuuttekste, tässon niinku noi portaat, ja ne ei vie minnekään, ja sit sen nimi on niinku "Ei pakotietä"? Koska jos niitä niinku kiipee ylös, niin huomaakin olevansa vielä pahemmassa loukossa. Tajuuttekste? Sieltä ylhäältä ei löytynytkään pakotietä! Ja siks tän teoksen nimi onkin "Ei pakotietä"!
Sitä luulisi, että nykytaiteen museossa saisi pureskella itse taiteensa, mutta ilmeisesti ei.
Täytyy kokeilla jossain vaiheessa se Ateneumin Kalevala-näyttely. Kalevalassa ei voi mennä pieleen, vai voiko?
Jos totta puhutaan, en minä ole oikeasti pitänyt itseäni toivottomana tapauksena. Minähän olin kuitenkin usean vuoden ajan jäsen Kiasman ystävissä, ja tapasin hengailla kyseisessä paikassa enemmänkin opiskeluaikoina. Minähän suorastan rakastin sitä taloa ja sen näyttelyitä! Olen aina ollut enemmän Kiasma- kuin Ateneum-ihminen, poikkeuksena ne klassiset, suorastaan sarjakuvamaiset Kalevala-aiheiset Gallén-Kallelat.
Mikä sitten oli vikana?
1. Ihmismassat. Olin kyseisessä paikassa ensimmäistä kertaa ilmaisiltana, kuten muutama sata muukin. Yäk.
2. Uskontoaiheinen näyttely. Siitä olisi voinut tulla jotain kiinnostavaa, muttei tullut. Aika kliseistä kuvastoa: ai että Jeesuksen elämää käsittelevä triptyykki esittelee ensin muovisia jeesusvauvoja myyntipakkauksessaan, sitten eteerisen jeesusikonin ja lopuksi muovisia ristejä myyntikojussa. Islam taas on burkhaa ja animismi puunlatvoja. Hohhoijaa.
2. Perusnäyttelyt, tai lähinnä niiden olemattomuus: lähes kaksi kokonaista kerrosta oli suljettu uusien näyttelyjen rakentamisen vuoksi. Pah, tästäkö hyvästä minä maksoin nolla euroa ja raahauduin paikalle tungoksessa?
3. Se ainoa perusnäyttelyn taideteos. Okei, taideteos koostuu valkoiseksi maalatuista puuportaista, jotka päättyvät tyhjyyteen. Sen ympärillä on jykeviä puupilareita. Kaikki hyvin tähän asti. Mutta pitääkö sille antaa nimeksi "Ei pakotietä"? Ihan niin kuin vain vink vink, huomaattekste, noi portaat ei oikeesti vie minnekään, taisitte luulla että ne oikeesti menis jonnekin?
Eikä siinä vielä kaikki: ihan kuin nimi ei vielä riittäisi, nimikyltissä oli kappaletolkulla selitystä. Siinä kerrottiin, että nää portaat on toisaalta tosi houkuttelevan näköiset, mutta toisaalta tosi ahdistavat. Ne ei nimittäin vie minnekään, huomaattekste, ei mihinkään. Ja siks tän teoksen nimi onkin "Ei pakotietä", huomaattekste? Tajuuttekste, tässon niinku noi portaat, ja ne ei vie minnekään, ja sit sen nimi on niinku "Ei pakotietä"? Koska jos niitä niinku kiipee ylös, niin huomaakin olevansa vielä pahemmassa loukossa. Tajuuttekste? Sieltä ylhäältä ei löytynytkään pakotietä! Ja siks tän teoksen nimi onkin "Ei pakotietä"!
Sitä luulisi, että nykytaiteen museossa saisi pureskella itse taiteensa, mutta ilmeisesti ei.
Täytyy kokeilla jossain vaiheessa se Ateneumin Kalevala-näyttely. Kalevalassa ei voi mennä pieleen, vai voiko?
Ja toi suositteluleimakin on ihan vituillaan.
VastaaPoistaNoin, korjasin.
VastaaPoistaKiitti. Mulla meinaskin jo yhtenä päivänä hermot mennä, kun luulin tehneeni itse jotain tyhmää (siis jotain muuta kuin sitä tavallista). Mutta tehän siinä vain yritittekin sekoittaa mun pääni.
VastaaPoistaEdelleenkään en kyllä tiedä, kuka sen leiman kävi tässä talven aikana blogistani varastamassa - eräänä päivänä se ei vain ollut siellä, ja se piti lisätä uudestaan. Ja silloin se oli ihan väärin. Tai siis Väärin.