Minun on tunnustettava, että vielä puolen vuoden pohtimisenkaan jälkeen en ole kyennyt muodostamaan mielipidettä aseiden hallussapidosta. Tai ainakin asia nousi nyt jälleen pinnalle, enkä osaa sanoa siitä oikein mitään järkevää.
Nämä Suomen kouluammuskelut ovat olleet jossain mielessä helpommin käsiteltävissä, sillä niissä on ollut kyse ampujan omasta, laillisesta aseesta. En väitä, että on yksinkertaista seuloa hakijoiden joukosta potentiaaliset sekoajat, mutta ainakin tarkasteltavana ovat vain nämä itse hakijat.
Mutta nyt se tyyppi meni Saksassa ampumaan isänsä aseella, joka oli vieläpä täysin lukitsematta isukin makuuhuoneessa. Siis mitä hemmettiä?! Saksan aselait ovat ymmärtääkseni aika samansuuntaisia kuin Suomenkin, eli säilytys ja käsittely on hyvin tarkasti säänneltyä. Luulin, ettei kenellekään vakavalle harrastajalle tulisi mieleen säilyttää Berettaansa tyynyn alla tai yöpöydän laatikossa. Olin joko väärässä, tai sitten kyse ei ole vakavasta harrastajasta. Mistä voisimme etukäteen tunnistaa henkilöt, jotka aikovat lipsua säilyttämiseen liittyvistä säännöistä? Vai pitäisikö seuloa läpi hakijan kaikki läheiset ja etsiä potentiaaliset pyssyvarkaat?
Sitä paitsi, vaikka ase olisikin ollut asianmukaisesti jykevässä kaaapissa lukkojen takana - missä olisi avain? Onko se kaikilla harrastajilla varmasti aina kaulanauhassa, suihkussa ja saunassakin, vai roikkuukohan se satunnaisesti naulassa höyrysession tai krapulan aikana? Mikä estää kapinoivaa nuorta hiippailemasta kaapille nukkuvan vanhemman yöpöydän laatikosta nyysityn avaimen kera?
Myönnän, että suhteellisuudentajuni heittää aina silloin tällöin häränpyllyä Elämää Suurempien Uutisten iskiessä vasten kasvoja. Kuinka realistisia tällaiset kauhuskenaariot oikein ovat? Kuinka realistisia niiden tulisi olla, että niiden välttämiseksi tulisi tehdä valtavia toimenpiteitä? Ja mitä ne toimenpiteet sitten olisivat?
Minusta ampuminen on hurjan hauskaa, ja jos voisin nähdä itseni nyhertämässä ja putsaamassa revolveria, saattaisin sellaisen halutakin omistaa. Mutta ihan tunnepohjalta en vain pidä siitä ajatuksesta, että moinen kapine olisi kotona lasteni ulottuvilla, vaikka kuinka lukkojen takana. En väitä sitä ajatusta rationaaliseksi, mutten pääse siitä eroonkaan.
Okei, tilastojen mukaan ampuma-aserikokset eivät siis ole vähentyneet käsiasekiellon myötä, mikäli fasistisiin ystäviini ja heidän graafeihinsa on uskominen. Millä muulla tavalla voitaisiin sitten estää mutkien päätyminen vääriin käsiin? Kun näköjään aina on niitä, joita ei huvita noudattaa lakeja.
Korjatkaa maailma, pliis.
Nämä Suomen kouluammuskelut ovat olleet jossain mielessä helpommin käsiteltävissä, sillä niissä on ollut kyse ampujan omasta, laillisesta aseesta. En väitä, että on yksinkertaista seuloa hakijoiden joukosta potentiaaliset sekoajat, mutta ainakin tarkasteltavana ovat vain nämä itse hakijat.
Mutta nyt se tyyppi meni Saksassa ampumaan isänsä aseella, joka oli vieläpä täysin lukitsematta isukin makuuhuoneessa. Siis mitä hemmettiä?! Saksan aselait ovat ymmärtääkseni aika samansuuntaisia kuin Suomenkin, eli säilytys ja käsittely on hyvin tarkasti säänneltyä. Luulin, ettei kenellekään vakavalle harrastajalle tulisi mieleen säilyttää Berettaansa tyynyn alla tai yöpöydän laatikossa. Olin joko väärässä, tai sitten kyse ei ole vakavasta harrastajasta. Mistä voisimme etukäteen tunnistaa henkilöt, jotka aikovat lipsua säilyttämiseen liittyvistä säännöistä? Vai pitäisikö seuloa läpi hakijan kaikki läheiset ja etsiä potentiaaliset pyssyvarkaat?
Sitä paitsi, vaikka ase olisikin ollut asianmukaisesti jykevässä kaaapissa lukkojen takana - missä olisi avain? Onko se kaikilla harrastajilla varmasti aina kaulanauhassa, suihkussa ja saunassakin, vai roikkuukohan se satunnaisesti naulassa höyrysession tai krapulan aikana? Mikä estää kapinoivaa nuorta hiippailemasta kaapille nukkuvan vanhemman yöpöydän laatikosta nyysityn avaimen kera?
Myönnän, että suhteellisuudentajuni heittää aina silloin tällöin häränpyllyä Elämää Suurempien Uutisten iskiessä vasten kasvoja. Kuinka realistisia tällaiset kauhuskenaariot oikein ovat? Kuinka realistisia niiden tulisi olla, että niiden välttämiseksi tulisi tehdä valtavia toimenpiteitä? Ja mitä ne toimenpiteet sitten olisivat?
Minusta ampuminen on hurjan hauskaa, ja jos voisin nähdä itseni nyhertämässä ja putsaamassa revolveria, saattaisin sellaisen halutakin omistaa. Mutta ihan tunnepohjalta en vain pidä siitä ajatuksesta, että moinen kapine olisi kotona lasteni ulottuvilla, vaikka kuinka lukkojen takana. En väitä sitä ajatusta rationaaliseksi, mutten pääse siitä eroonkaan.
Okei, tilastojen mukaan ampuma-aserikokset eivät siis ole vähentyneet käsiasekiellon myötä, mikäli fasistisiin ystäviini ja heidän graafeihinsa on uskominen. Millä muulla tavalla voitaisiin sitten estää mutkien päätyminen vääriin käsiin? Kun näköjään aina on niitä, joita ei huvita noudattaa lakeja.
Korjatkaa maailma, pliis.
Siinä sitä onkin temppua.
VastaaPoistaVakava aseharrastaja voi säilyttää asettaan tyynyn alla ihan yhtä hyvin kuin epävakavakin. Kyse ei siis ole niinkään vakavuudesta kuin vastuullisuudesta ja suhteellisuudentajusta, ja tässä tapauksessa molemmat ovat pettäneet.
Mä tulen kyllä pitämään aseeni jälkikasvun saamattomissa, mutta en aio julkisesti jutella aseideni säilytystavoista. Sen verran voin paljastaa, että suunnitelmani ei nojaa pirullisen ovelaan Under The Pillow-metodiin.